Tommi:
Aleksi oli nukahtanu tuolille, samaiselle missä Niko otti aiemmin pienet torkut. Tällä hetkellä olin ainoa Aleksin tukena, Niko ja Joonas oli lähteny kotiin, Joel ilmeisesti myös.
Nyt valvoin Ollin rinnalla ja annoin Aleksille mahdollisuuden levätä hetken.
Hoitaja oli ehkä tunti sitten käyny tarkistaa tilanteen. Ei muutoksia, silti välillä tuli joku pilkahdus toivoa että Olli vielä herää, silti ennuste oli synkkä.
"Olli!" kuului kun Aleksi säpsähti hereille
"Ei oo mitään uutta.." sanoin ja huokaisin
"Sä oot vahva, sä et jätä mua.." Aleksi sanoi
"Jos Olli kuulee sut, se taistelee takas sun luokse.." sanoinSinä yönä Olli säikytteli ihan kunnolla, olin vaan lähteny vessaan ja palatessa huone oli täynnä jos jonkunlaista hoitajaa ja lääkäriä.
Ollin sydän oli pysähtyny, välittömästi otin Aleksin haliin ja pidin kiinni, lyhyessä ajassa paniikki oli melkonen.
"Sä et Olli jumalauta luovuta.." sanoin hiljaa ja puristin Aleksia
"Yritetään vielä kerran.." joku lääkäri sanoi, tätä ei ollu helppoa kattoo
"Sinusrytmi.." kuului lopulta
"Aleksi, sun pitää valmistautua siihen ettei Olli enää herää.." joku tuli sanomaan meille
"Eiiiiiiiii!" Aleksi huusi
"Eieieiei!" Aleksi jatkoi, lopulta se sai jonkun rauhottavan ja nukku viereisessä tyhjästä sängyssä"Eli niin huono tilanne.." sanoin
"Elimet pettää yksitellen, mutta kipuja ei ole.." lääkäri sanoi
"No sit mä ilmotan muille että aamulla kiireellä tänne.." sanoin
"Kannattaa, Aleksi nukkuu pari tuntia.. Tää ei tuu olemaan helppoa.." lääkäri sanoi ja lähti."Jätkät aamulla niin nopeesti tänne kun vaan voitte, Ollin keho alkaa pettää, ei tiedä kuinka kauan vielä on jäljellä.. Aleksi sai rauhottavan ja nukkuu -Tommi"
Vaan hetki kun tuli jos jonkinlainen kuittaus, jätkät lähti sanantien tulemaan tänne, nyt kaikilla oli lupa vaikka ei ollu vierailuaika.
"Voi vittu.." Joel sanoi kun pääsi huoneeseen, näytti kun ois heränny ihan äsken
"Noni, täällä ollaan.." uninen Niko sanoi, perässään uninen Joonas
"Olli siis veti viivaa, oli jo äsken lähellä että ois lopettaneet, mut rytmi löyty vielä.." sanoin
"Ja Allu sekos ihan kunnolla.." jatkoin
"Onneks sä olit täällä.." Joel sanoi
"Tää ei oo totta.." Joonas sanoi ja tuijotti Ollia
"Tää ei oo oikeesti totta.." Joonas sanoi uudestaanNiin me etittiin joku paikka missä olla, Joonas ja Niko pääty Aleksin luokse kun minä ja Joel otettiin tuolit Ollin lähelle.
Tää ei voinu olla totta, Olli oli vahva mutta nyt sen keho alko pettää. Tätähän se oli halunnu, ei tää silti ollu oikein.
Joonas:
Teki todella pahaa kattoo kun sun läheinen ystävä teki kuolemaa, enää lääkärit ei uskonu että Olli herää.
Olli oli vetäny turhan monta kertaa viivaa ja turvotus aivoissa oli taas noussu, muutenkin se oli ollu liian pitkään ilman happea.
"Ollii.." kuului kun Aleksi heräsi
"Tosi huonossa kunnossa.." Niko sanoi mun viereltä
"Mä en pärjää yksin.." Aleksi nyyhkytti
"Sä et sit ala riehua, sulla vaikuttaa vielä rauhottava.." sanoin, Aleksi nousi istumaan ja tuijottiJoel ja Tommi seuras tilannetta Ollin vieressä.
"Liikkuks Olli just?" Joel kysyi, tämä sai Aleksiin liikettä, samoin muhun ja Nikoon.
"Mitä sä sanoit?" Aleksi kysy
"Ihan varmasti Ollin käsi liikku.." Joel sanoi
"Mä haen lääkärin.." Tommi sanoi"Olli, jos sä kuulet mua, purista mun kättä.." lääkäri sanoi
"Olli, jos sä kuulet, purista mun kättä.." lääkäri toistiNyt mäkin näin ton, Ollin vasen käsi liikku.
"Otetaan pään kuvat ja katotaan mitä ne sanoo.." lääkäri jatkoi"Mähän sanoin että Olli taistelee.." Joel sanoi
"Älkää vielä innostuko.." Tommi sanoi
"Ei Olli sua jätä.." sanoin AleksilleLääkäri oli huoneessa hetken ja Aleksi otti paikkansa Ollin vierellä kun se tuli kuvauksesta, me muut oltiin ihan liki Ollia.
... ... ...
Herääkö Olli sittenkin huonosta ennusteesta huolimatta?
565 sanaa!
Päivän toinen, olkaa hyvät! ;)
DU LIEST GERADE
Where's The Exit? [Olli & Aleksi] (11) [VALMIS] ✔️
FanfictionOllin elämä ei ole helppoa, ahdistus ja henkinen paha olo kulkee rinta rinnan, itsetuhoiset ajatukset vahvasti läsnä! Kun pahin tapahtuu, eikä mitään ole tehtävissä, voi vaan istua toisen vierellä ja toivoa ihmettä! ◇◇ Herkimpiä pyydetään taas harki...