Where's The Exit? [Olli & Aleksi] (11) [VALMIS] ✔️

14. Kotiloma

Olli:

Päivä kerrallaan mun olo parani, mut oli vielä pitkä matka että edes pääsen ulos täältä tai edes kotiin, siitä ei edes puhuttu.

Mun päivät viikolla kulu:
Aamupala, terapia, omaa aikaa, päivällällinen, omaa aikaa, illallinen, omaa aikaa, iltapala.

Viikonloppuna oli vapaampaa kun ei ollu terapia istuntoja, jätkät käytti sen takii enemmän vierailuja just sillon.

Olin just saanu kipsin ranteesta pois ja olin omatoimisempi ja välillä rullailin pyörätuolilla mennään ihan huolella, sit taas väsähdin ja vetäydyin omiin oloihin

"Moi.." kuului, olin just nukahtamassa
"Ai sori, me herätettiin sut.." kuului
"Niin teitte.." murahdin

"Ei voitu tietää, voidaan mennä poiskin.." Aleksi tuntui sanovan
"Äh, sori.. En oo nukkunu hyvin.." sanoin
"Se selittää.." Tommi tuntui sanovan
"Ei paniikkia, ollaan sit vaan hetki että pääset nukkuu.." Aleksi sanoi
"Eiku jos käyn pyytää jotakin mikä alkaa väsyttää.." Aleksi sanoi ja hävis

"Onks kaikki varmasti ok? Oot kyllä väsyneen näkönen, mut haluun olla varma.." Tommi sanoi
"Onon, huono päivä.." sanoin
"Niitä saa olla, mut pitää olla varma.." Tommi sanoi
"Moikka, otas toi ja koitat nukkua.." hoitaja sanoi

Aleksi tuli mun viereen istumaan, hetki kun aloin nuokkua ja Aleksi taisi ottaa kopin musta. Kyllä tuo välitti, vaikka tilanne oli mikä oli.

"Eli lyhyempi visiitti sitte, tullaan huomenna.." kuulin Aleksin sanovan just ennen kun nukahdin. Taisin olla hetken jopa Aleksin halissa.

Aleksi:

Ollin kunto oli lähteny pieneen nousuun, epävarmuus oli silti läsnä kokoajan. Mä kyllä luotin Olliin, mutta toinen puoli oli saanu sen verran kaikkee että kestää hetken saada luotto takas.

Olli oli aaanu lähes kaiken mitä se oli onnettomuuden jälkeen saanu kroppaansa pois, enää oli ruhjeet ja jotain pientä. Nyt tuo myös käveli, silti varo askeliaan.

Nyt Ollilla oli tilaisuus näyttää, se oli pääsemässä muutaman tunnin kotilomalle, jos kaikki menee hyvin näitä oli tulossa enemmän.

"Ilmottakaa jos tulee jotakin.." hoitaja sanoi ennen kun lähdettiin.

"Jätkät on meillä, halusin ite hakee sut.." sanoin

"Tervetuloa kotiin.." Joel sanoi
"Me ollaan koko aika täällä, eikä tää nyt tarkota et ollaan sun kimpussa, vähemmän holhottavaa Aleksille.." Niko sanoi, joo tuo kuulosti oudolle, mutta haluttiin olla varmoja että tää onnistuu.

"Tota, saanks käydä suihkussa?" Olli kysyi ja katto mua
"Joo, eikai siellä mitään oo.." sanoin, pieni epävarma olo valtas mut.
"Haluun ees kerran käydä yksin.." Olli jatkoi
"Vartti, ei yhtään pidempään.." Joonas sanoi
"Juujoo.." Olli sanoi ja hävisi vessaan, Joonas meni vessan ovelle vahtiin
"Ei siellä pitäs olla mitään, kaikki edelleen lukitussa kaapissa.." sanoin
"Ei me sitä pelätäkkään, mut mennään varman päälle.." Tommi sanoi

Vartti myöhemmin Olli oli olkkarissa, puhdasta päällä. Huomasin miten väsyny tuo oli, ehkä me lähetään kohta takas sairaalalle.

"Mä vien Ollin.." Joonas sanoi
"Eiks Allu vois.." Olli kysyi
"Muuten, mut kato sitä.. Se nukahtaa kohta.." Joonas sanoi

Olin kyllä väsyny, ehkä tää oli paras idea. Halasin Ollia kunnolla ennen kun se lähti Joonaksen kanssa. Samalla lähti myös muut, Tommi varmisti että mulla oli kaikki ok.

Olihan mulla, halusin vaan nukkumaan. Odotin kyllä että Joonas kuittas että Olli siellä missä sen kuulu olla.

Hyvin nopeesti, kävin Ollin pyyhkeen ja menin sen kanssa makkariin, mulla oli ikävä vaikka vaan hetki kun erottiin. Olli pyyhe toi turvallisuutta, vaikka se oli vielä kostea.

Halusin Ollin kotiin, mutta ei ollu sen aika vielä.

... ... ...

Eka kotiloma, kaikki suju niinkun piti! Mutta entäs paluumatka ja Joonas?

530 sanaa!

Mennään eteenpäin? Ei mulla muuta! :D