⚔️ | Kun Maailma Loppuu (Fi)

•Lupaus•

Kun maailma loppuu

Luku 1: "Lupaus."

Tehtävän suorittaminen. Utopia ja Dystopia.

On kulunut viisi kuukautta kun puolet maasta tuhoutui. Huhut siitä, miten se tapahtui, vaihtelevat. Kuitenkin vain presidentin avustaja tietää, miksi niin tapahtui.

Maa on ylikansoitettu, köyhä ja kapinoiden saastuttama. Kaupungit ovat autioita ja pelko leijuu ilmassa. Mutta se ei ollut pahin osa. Lisää pommeja oli asetettu odottamaan tikitystä.

Oon aina ollut jotenkin erilainen. Mulla on joku mystinen kyky tuntea muiden läsnäolo, ennustaa heidän liikkeitään. Oon myös harrastanut itsepuolustuslajeja jo pienestä asti.

Kun apokalypsi alkoi ja mun äiti menehtyi, tajusin, et mun tehtävänä on muuttaa maailmaa takas ennalleen. Lähen tappavalle matkalle Amerikan raunioituneiden katujen läpi. Kohtaan zombeja ja muita vihollisia, jotka yrittävät estää mua, mutta hyödynnän taitojani.

Matkalla löydän myös muita selviytyjiä, jotka ovat menettäneet toivonsa. Autan heitä löytämään rohkeutensa ja taistelemaan pahuutta vastaan.

Kun lähestyn apokalypsin alkulähdettä, huomaan, että zombit eivät ole ainoastaan lihaa himoitsevia hirviöitä, vaan heillä on oma henkinen maailmansa.

Opin, että zombit ovat entisiä tyyppejä, jotka ovat joutuneet pimeyden valtaan. Joudun kohtaamaan pimeyden voimat, jotka yrittävät estää mua muuttamasta maailmaa. Käytän taitojani ja viisauttani taistellessaan pimeyttä vastaan.

Asiat meni hyvin, kunnes jossain vaiheessa tuli alamäki. En tiiä mitä tapahtu. Sisälläni oleva kipinä oli hiipumaan päin. En jaksanut enää taistella. Halusin vanhan, normaalin, tylsän elämän takaisin. Olin pohjalla ja niin valmis luovuttamaan. Mun ystävät yritti kannustaa mua. "Maailmanloppu on tulossa, mitä väliä millään edes on?"

Oon Ashley, Ashley Khaya, 16-vuotias nuori. Oon tämmöne ruskeen värinen kissan ja ilveksen sekotus. Paksu, keskipitkä turkki ja mulla on värjätyt hiukset - viininpunaset.

Mulla on heterochromia, eli eriväriset silmät. Toine ruskee ja toine vihree. Mua yleensä vähän kiusataan mun silmien väristä, mut jos rehellisiä ollaan, mun mielestä ne on aika siistit.

Mulla on yleensä päällä huppari, baggyt housut ja paskaset conssit.

Kotona viihdyn vaa shortseis ja isos T-paidas. Oon harrastanu pienest asti ja harrastan edelleenki eri puolustus- ja kamppailulajeja. Oon 171cm pitkä, kengän koko 40 ja juusto menee kinkun päälle ja mitä näitä nyt on.

Jos et tunne mua, saatan vaikuttaa tylyltä tai välinpitämättömältä, koska viihdyn enimmäkseen omissa oloissa. Mut kun muhun tutustuu, niin oon ihan mukava. Oon muutenkin tosi ujo uusien tyyppien kanssa, mutta varsinainen sekopää jos tunnetaan hyvin. Huumorintaju on kuin kakkosluokkalaisella ja mun on vaikea tehdä päätöksiä.

On Maanantai 5.8.2020 Kesäloman viimenen viikko. Kello on 13:17 ja oon nyt kävelemässä lähikauppaan ostamaan kaikenlaista mässyä sekä juotavia iltaa varten. Aina päästessäni talosta ulos heitän kuulokkeet päähän ja kuuntelen jotain kävellessäni."Getting Better (Otherwise)"- The Aubreys soi kuulokkeissa.

"Am I getting better at this?

Please tell me when I get the gist

Am I waste or am I missed?

'Cause I'm getting better otherwise.

I'm getting otherwise."

Oon kauppareissun jälkeen menossa mun parhaalle kaverille yöks. Kesäloma on menny ihan rennosti, kun en oo tehny mitää ihmeellistä.