Liekki

Seurustellaanko? ~12

Illan taittuessa yöhön loikoilemme sängylläni katsoen paskaa kauhuelokuvaa. Olen vakuuttunut siitä, että Kristian nukkuu kainalossani. Oletus kuitenkin osoittautuu vääräksi, kun hän esittää kysymyksen; "Joonatan, ootko sä ikinä seurustellut?"

Käännyn katsomaan poikaa silmästä silmään ja vastaan; "Ei, en oo. Entä sä?"

Pörröpää päästää huuliensa välistä lämpimän kikatuksen. "Lasketaanko tyttöystävä päiväkodissa?"

Muodostan liioitellun miettivän ilmeen kasvoilleni kysyessäni; "No pussasitteko te?"

"No siis... joo." Pörröpää kikattaa kainalossani. Hän on niin hellyyttävä.

"Kyllä se sitten lasketaan." Totean vakavasti, jonka jälkeen naurahdan lempeästi.

Kristian on hetken hiljaa, jonka jälkeen hän katsoo taas minua. Tuntuu kuin hänen katseensa pystyisi lävistämään koko olemukseni tai ainakin se sai polveni pettämään. "Mekin ollaan pussattu, seurustellaanko me?"

Pojan silmien katse muuttuu viekkaan leikkisäksi, mutta kysymys saa sydämeni pamppailemaan lujempaa. Tunnen kehoni jännittyvän ja olostani tulee hieman tukala. Seurustellaanko me?

"Tai mä vaan haluisin, että olisit mun poikaystävä tai joku." Kristian lisää sitten ääni painuksissa. Miksi olinkaan pitänyt niin pitkän hiljaisuuden?

"Öh... anteeks. Joo. Seurustellaan me. Tai- Tai siis jos sulle käy?" Soperran sitten niin epäromanttisesti, että itseänikin hävettää.

Tunnen kuinka Kristian kietoo kätensä ympärilleni ja alkaa kikattamaan rintaani vasten. "Sä annoit mulle melkein sydänkohtauksen." Hän sopertaa paitaani vasten.

"No mitä luulet, että ite sait aikaan kysymällä tämmösiä?" Kysyn siirtäessäni käteni toisen pojan selän päälle.

Kristian nostaa päänsä rintakehästäni ja katsoo minua leikkisästi. Hänellä on selkeästi jotain tyhmää sanottavaa. "Homokriisin."

Se saa minut nauramaan. "Sä et tiedäkkään kuinka monta homokriisiä oot jo aiheuttanut."

Hetken naurettuaan, Kristian kysyy; "Oonko sun eka poikaihastus?"

Joo ja ei. Kristian on ensimmäinen kunnollinen, mutta toisaalta kyllä mulla on ollu muutama julkkisihastus miesoletettuihin. "Jos me ei lasketa Harry Stylesia."

"Ymmärrän, mutta sitä ei lasketa." Pörröpää sanoo hymyillen. Hänen katseensa tarkkailee omia kasvojani. En oikein tiedä, mitä hänen päässään liikkuu. Olemme siinä hetken ihan hiljaa, kunnes tunnen toisen pojan lämpimät sormenpäät poskellani. Lempeästi hän kääntää päätäni kohti itseään ja painaa hellän pusun huulilleni.

Jäämme jälleen tuijottamaan toisiamme silmästän silmään. Kristianin kauniit metsänvihreät silmät pitävät minut tiukasti pauloissaan. Voisin olla siinä ikuisuuden, katsella vaan noita silmiä.

Ikuisuus jää kuitenkin lyhyeksi, kun taustalla pyörivästä kauhuelokuvasta kuuluu järkyttävä kiljaisu. Napsautan kaukosäätimestä elokuvan pois ja ennenpitkää olemme molemmat vaipuneet uneen.

♡

Seuraavana iltapäivänä syön päivällistä äidin ja Jonin kanssa. Kristian on lähtenyt kotiinsa pari tuntia sitten, vaikka olisin mielelläni pitänyt poikaystäväni täällä pidempäänkin.

"Oliko sulla ja hauskaa sen Kristianin kanssa? Olihan se Kristian?" Äiti aloittaa ruokapöytä keskustelun. Juuri tästä aiheesta halusinkin puhua esiteini pikkuveljeni kuullen. Hän kun on niin älykäs aivokuollut rotta.

"Joo, se on Kristian ja joo oli." Mutisen vastaukseksi syöden kasviswokkia.

"Sehän on kiva. Kristian vaikuttaa oikein mukavalta. Ootteko te ihan kavereita vai?"

Vai? Hyvä yritys äiti, mutta ei onnistu.

"Ollaan kavereita."

"Joo ja lehmät lentää." Joni lisää. Potkaisen häntä sääreen.