Musertunut
Sitä taas olen
Uusi epäilys itsestä
Vaikka onkin kaivettu netistäAivoissa jo valmiiks häikkää
Mut nyt ollu ongelmii syödä jo pitkää
Mut ei jostaan syyst aivot jaksa välittääMasentaaki vähä joka toinen päivä
Vaikka esitänki et oon ihan okei
Vaikka kuinka niin yrittäis väittää
Totuus se ole eiMä vaan yritän ja yritän
Mut en oo varma mihin pääsen täl
Lukiokin mieles alkaa painaa
Ku sitä pitäs miettiä alkaaMihin sitä menis?
Mikä on se oikee?
Ei toi opon apu oikeen auta.
Stressaa vaan voi jumankauta.
Kaikki jaksaa stressaa
Aivot, koulu, minä ja voi olla et jopa sinä
En tiiä mitä tehä
En minkään kansVaikka aivot ei välitä
Toivon et pitkälle tää pääse ei
Tai sitten pääsee
Sitä ei tiedä
YOU ARE READING
Runoutta tähdistä
PoetryTähdet tuikkii mutta myös räjähtelee. Niin tekee mun ajatuksetki. Kirjotan tänne mun ajatuksista samalla opetellen kirjottamaan runoja. En tiiä kannattaako lukea, osa runoist varmaan aika rankkaa tavaraa :/