Queen B ( Liam payne fanfic in finnish )

1.

-LIAM-
Perjantai ilta, bile ilta niin monta nimeä yhdelle päivälle. Itselleni se on molempia, mutta tänään se on bile ilta. Olen ollut baarissa jo pari tuntia ja olen ottanut jo pari tai aika montakin drinkkiä ja shottia.
Olen jo kännissä, mutta en aio lähteä vielä. Kello on vasta 2 yöllä ja baaritiskillä nimittäin on aika kuuman näköinen tyttö.
"Hei! Näätkö ton hottiksen tuol tiskil?" Sanoin tai no oikeastaan huusin Harrylle joka oli mukanani.
"Joo aika kuuma! Aiotko iskee sen vai?" Harry huusi takaisin.
Hmm, ei huono idea.
Lähdin huojumaan kohti tuota kuvan kaunista brunettea.
Istuunnuin penkille, mutta kuitenkin onnistuin mätkähtämään siitä alas. Onneksi kovin moni ei huomannut, toivottavasti.
"Jaahas, herra taitaa olla aikamoisessa hiprakassa." Tuo brunette naurahti.
"Hei äläs nyt..." aloitin ja katsoin tuon nimen hänen nimilapustaan. Kylie.
"Kylie." Sanoin.
Tyttö nyökkäsi.
"Kaunis nimi kauniille tytölle." tokaisin ja katsoin syvälle hänen suklaan ruskeisiin silmiinsä.
Kylie naurahti ujosti ja punastui.
"Lähdetkö viettämään iltaa kanssani?" Kysyin ja vinkkasin silmääni.
"Turha luulo." Kylie tokaisi.
Pakko keksiä jotain, miten voisin viettää aikaa hänen kanssaan. Tilasin häneltä drinkin ja sanoin hieman sekalaisesti "Noh millonkas sun työvuoros loppuu.
"Itseasiassa nyt. Miten niin?" hän vastasi katsoen minua pieni kaunis hymy kasvoillaan.
Nyt olisi hyvä aika kysyä.
"Saankos saattaa neidin kotiin? kysyin toiveekkaana.
Kylie epäröi hetken, mutta nyökkäsi. Hän heitti mustan esiliinansa pois ja nappasi beigen laukkunsa. Asetin käteni hänen alaselälleen.
Heilautin kättäni Harrylle joka nosti peukkunsa ylös.
Hymyilin ja käänsin katseeni Kylieen. Astuimme ulos ovista ja lähdimme kävelemään Lontoon yöhön.
Olin edelleen kännissä, mutta silti pystyin kävelemään, ainakin jotenkin.
Onneksi vierelläni oli kaunis tyttö joka piti minua pystyssä.
Kysyin Kylieltä hänen asuinpaikkaansa ja sain vastaukseksi, että hän ei asu kaukana.
Saavuimme hänen kotiovelleen ja käänsin hänet ympäri. Katsoimme toisiamme silmiin ja kaikki ympäriltämme katosi.
Lähenin hänen kasvojaan ja tuo sulki silmänsä, mutta hetken rikkoi oven avautumisen ääni.
Kyliekin huomasi sen ja käänsi katseensa hänen etuovelleen.
"Kylie, tulit kotiin!" Tuo mies huudahti.
Miehellä oli sotkuiset hiukset ja päällään harmaat collarit ja punainen t-paita.
Eikä oliko hänellä jo poikaystävä!
"Umm, tuota minun täytyy mennä." sopersin tuolle ja lähdin juoksemaan kohti omaa kotiani joka ei todennäköisesti ole kovin kaukana täältä, koska tunnistin alueen.
Pääsin juuri ja juuri kotiin.
Avasin oven ovimaton alla olevalla avaimella ja astuin sisään.
Astelin suoraan huoneeseeni ja kaaduin sänkyyn.
Mietin vain Kylietä, kunnes uni otti vallan.
-KYLIE-
Tunsin kun tuon tuntemattoman pojan kasvot lähenivät omiani. Suljin silmäni ja odotin suudelmaa, kunnes hetken rikkoi rakas veljeni joka seisoi etuovella ja virnisti. Ilmeisesti hän ei huomannut veljeni virnistystä vaan katsoi minua vaivaantuneena.
"Umm, tuota minun täytyy mennä" tuo komea poika selitti ja lähti juoksemaan pois päin.
Jäin tuijottamaan hämmentyneenä hänen peräänsä.
Sitten tajusin, että veljeni Caleb huusi minua sisälle. Lähdin astelemaan kivipolkua pitkin ovelle vieläkin katsoessani pimeyteen minne tuo komeus juoksi.
Astuin sisälle ja lähdin kävelemään suoraa tietä yläkertaan sivuttaen veljeni kysymykset.
Vaihdoin työvaatteeni mukavempiin ja astelin vessaan pesemään meikkini ja hampaat.
Kun olin valmis otin suunnakseni jälleen huoneeni ja kaaduin sängylle.
Olin vieläkin hieman hämmentynyt. Miksi en kysynyt tuon miehen nimeä?
Tapaanko häntä enään koskaan?

// Sellainen aloitus tälle tarinalle. Tää ensimmäinen luku oli nyt vähän lyhyt, mutta toivottavasti se ei haittaa. Ja vielä selvennykseksi pojilla ei ole tässä bändiä eikä kaikki tässä ole todellakaan totta! Painakaas sitä tähteä!
Xx Jonna