Pentu ♡ Emo ( Finnish )

1 - Koulumatka

Taivas itki sinä aamuna, sadetta tuli tihkuna kun kävelin sitä meidän hiekkatietä, joka oli muuttunut kuravelliksi yön yli. Kuuntelin Spotify-mainosta, ei ollut varaa Premiumiin. Kävelin eteenpäin kuin kone, joka oli ohjelmoitu tekemään niin samalla kun sade kasteli takkini ja hiukseni vaikka olin yrittänyt piilottaa ne hupun alle, meikki valui pitkin poskia. Juuri silloin joku veti kuulokkeet pois korviltani ja säikähdin. Käännyin ympäri. "Vittu sä näytät ihan pellelle!" tuo tuttu poika nauroi, hymyilin. Pentu. Minun ikäiseni poika, jolla oli tummat hiukset ja ruskeat silmät, ja jonka nimeä en tiennyt, koska hän kävi eri luokalla koulussani ja kaikki muut sanoivat aina Korpiksi, hiusten värin perusteella. 

Kun en vastannut pentu jatkoi: "Säikäytinkö ees?"

Nauroin. "No arvaa", vastasin ja pukkasin häntä leikkisästi taaemmas samalla kun hän tutki kuulokkeitani. "Ooh, minkälaista emorokkia sä kuuntelet?" hän kysyi ja laittoi toisen puolen kuulokkeista korvalleen. Nauroin hänen pelleilylleen. "But in the end it does not even matter!" pentu hoilasi mukana muokaten ääntään matalaksi, mutta näin hänen silmissään jotain muutakin, jota en tunnistanut. Juuri kun olin sanomassa jotain hän kuitenkin palautti kuulokkeeni ja laittoi ne päähäni. "Monelta sulla alkaa koulu?" pentu kysyi sitten normaalilla äänellään kun aloimme taas kävelemään vierekkäin hiekkatiellä. "Kahdeksalta", vastasin. Pentu katsoi minua kummissaan. "Kaheksalta ja sä oot matkassa jotain.. 6:30!" hän älähti. Nyökkäsin, mutten sanonut sen enempää. "Eihän tää ees oo niin pitkä matka, vaikka ootkin aika hidas!" pentu nauroi ja pukkasi minua kylkeen. Nauroin myös, mutta varovasti vain.. Totuus oli, etten halunnut olla kotona yhtään pidempään kuin oli pakko olla, mutta siitä pentu ei kuulisi..