Luku 2

1K 40 36
                                    

Niallin n.k

Huh se on nyt menoa ajattelin,  seisoin lukion edessä jota tulisin käymään nämä seuraavat vuodet.

Minua jännitti sillä en tuntenut täältä ketään olinhan uusi. Ylä asteen loputtua päätin että haluan ilmaisutaidon lukioon joten tässä sitä oltiin.
Astelin rivakkaasti sisälle hetken ympärille katseltuani huomasin käytävän täyttyvän opiskelijoista, joten aloin etsimään äidin kielen luokkaa jossa minulla olisi ensimmäinen tuntini.

Luokkaan päästyäni valitsin äkkiä paikan takaa sillä en tykännyt istua edessä, minua ahdisti jos yieto siitä että takana istuvat voivat katsellä minua ilman että huomaisin jos joku katsoisi minuun vähääkään normaalia pidempään hermostuisin.

Se on ärsyttävää mutta minkäs sille mahdat kun se ei ole sinun päätettävissä, mietteeni keskeyttää kosketus olkapäähäni.
Käännyn oitis katsomaan kuka koski minuun. Näen kihara hiuksisen, smaragdin väriset silmää omistavan bruneten pojan.

"Saisinko istua tähän" poika kysyi.
"S-saat k-kyllä" vastasin änkyttäen.

Poika virnisti suloisesti jolloin hellahdin punaisemmaksi kuin tomaatti. Suloisesti !? Voiei taas minä ajattelen tuolla tavalla en ole ihastunut poikaan-jonka-nimeä-en-vieläkään-tiedä, mutta minulla on tunne että tuosta tulee minulle tärkeä.
Hän varmaan vihaa minua kun saa tietää minun olevan homo. Olen siis kaappihomo mutten uskalla myöntää sitä kenellekkään saatikka itselleni.

Olen myös kieltänyt itseni ajattelemasta muista pojista mitään ystävyyttä kummempaa, mutta minkä voin sille että tunnen vetoa poikii enkä tyttöihin. 

"Heii kuuletko sinä"  taas se samainen poika puhuu minulle, kättään huiskuttaen naamani edessä.
Olen punaistakin punaisempi kun tajuan pojan puhuneen minulle enkä edes kuullut vaikka hän istuu vieressäni. 

"Jo-joo k-kuulen mitä k-kysyit k-kään?" Änkytin taas olin häpeissäni.
"Että mikä on nimesi" poika kysyis selvästi huvittuneena.
"Niall" no nimeni sentään osasin sanoa änkyttämättä
"Kukas sinä olet?"
"Harold mutta kutsu minua harry:ksi"

"Oletko muuten uusi täällä" kysyn nyt rohkeammin tuolta.
"Joo muutimme äitini kanssa eilen tänne entä itse ?"
"Juu olen"

Tunti kului nopeasti, tutustuimme Harryn kanssa ja uskallan jopa sanoa häntä kaverikseni. Hänen kanssaan on vain helppo puhua eikä kummemmin tarvitse tarvitse miettiä mitä sanoo.

Mitäs mieltä ootte ? ❤️

Always in my heartWhere stories live. Discover now