Harryn n.k
Olen ollut jo kotona parituntia, huomaan puhelimeni soivan on soinut lakkaamatta siitä asti kun tulin kotiin voitte arvata varmaan kuka minulle soittaa.Niall.
En aio vastata hänelle sillä olen hänelle hieman vihainen. Eikö hän ole voinut sanoa ettei halunnut olla ystäväni vain ? Miksi hän soittaa jos seurani ei enää kelpaa koska olen homo?
Puhelimeni pärisee uudestaan ja tällä kertaa meinaan vastata mutten kuitenkaan sillä en halunnut hänen kuulevan että itkin. Pian puhelimen lakkaa soimasta. Ei kulu hetkeäkään kun se viestin pirahdus kuuluu.
Ajattelen sen olevan äitini tai joku tuttuni joten otan puhelimen käteen. Väärin arvattu. Naurahdan katkerana kun huomaan sen olevan viesti Niallilta. Voisin avata ja lukee ilman että Niall saa tietää minun lukeneen jos jätn vastaamatta.
"Harry anteeks en tiedä mikä minuun meni en ole homovastainen tai mitään. En tiedä oikeasti miksen lähtenyt perääsi ja selittänyt sulle käytökseni. Vastaa jooko mä oon huolissani. "
Mietin uskaltaisinko soittaa Niallille, mitä jos hän vain pelleilee kustannuksellani, mitä jos tuo tälläkin hetkellä nauraa minulle ystäviensä kanssa.
Jo hetken pohdittuani, päätin vain lähettää viestin jossa kerron olevani okei mutten antanut anteeksi. Ainakin vielä.
Uusi soitto.
"Olen pahoillani oikeasti en tahtonut loukata sinua"
"Okei" vastasin vähän ehkä liian kylmästi.
"Olet minulle vieläkin vihainen eikö niin"
Mietin itsekkin sitä kunnes vastasin sen mitä mielessäni oli jo pyörinyt hetken.
"Annoin sinulle anteeksi, olen pahoillani kun olin kusipää sinua kohtaan vaikka pyysit jo anteeksi"
"Ei se mitään mähän se sua loukkasin ensin, mutta ollaanko me taas kavereita ?
"Tottakai ollaan, minun puolestani ainakin"
"Huhhuh ku helpotti en olisi halunnut sinun olevan suuttunut minulle" kuulin hymyn hänen äänessään.
Sanoimme vielä heipat ja lopetin puhelun.
Huokaisin syvään tuntuu kuin raskas kivi olisi vierähtänyt harteilta. Olin melko varma että Niallilla on hyvä syy käytökseensä. Noh vastauksen aijon selvittää huomenna kunhan näen hänet taas.
Tunteja myöhemmin
Makasin sängylläni ja tuijotin kattoa samalla kun kuuntelin musiikkia. Aloin miettimään kaikkea lukiosta ja kaikesta muusta turhasta kunnes ajauduin miettimään sitä poikaa koulusta.
Olikohan hänkin homo ? Miksi hän käyttäytyi sillä lailla kun käyttäytyi vaikka eihän siinä ole mitään valittamista mä nautin siitä miten se käyttäytyy mua kohti. Se miten hän katsoi minua, tapa jolla hän koski minuun vain luo minuun kuplivan tunteen vatsassa ja ihme kyllä pidin siitä.
Punastun hänen lähellään vaikken koskaan melkein tee niin mutta hänen tehdessä jotakin vähänkin erillaista mihin olen tottunut punastun ja tuntuu kuin sanat juuttuvat kiinni kurkkuuni.
Saan innon alkaa piirtämään jostakin ihmeestä ja otan vihkoni värikynät ja kynän istuudun koulu pöydän ääreen ja alan piirtelemään.
En tiedä mitä olen piirtämässä , minusta on vain hauskaa piirrellä ilman mitään tiettyä aihetta. Pian paperille alkaa muodostua tähtitaivas. Jatkan piirtämistä kuunnellen musiikkia täysillä kuulokkeista laulan välillä mukana.
Kun saan työni valmiiksi alan katselemaan lopputulosta. Olen piirtänyt tähtitaivaan, sen alle kallion josta näkee rannalle kalliossa istuu kaksi ihmistä. Tarkemmin sanottua kaksi poikaa jotka tunnistan itsekseni ja sen punkkari pojaksi.
Kuvassa makaamme viltin päällä kiinni toisissamme ja syömme suklaa mansikoita ja muita herkkuja. Näytämme onnellisilta.
Katselen kuvaa vielä hetken ja huokaisen kun tajuan ettei tuollaista tapahdu kuin haavessani. Halusin kovasti tutustua tuohon sini silmäiseen punkkari poikaa mutta olin liian ujo mennäkseen hänen luo yrittääkseni tutustua tuohon.
Sujautan piirrustukseni albumiin jossa muutkin työni ovat säilyneet nämä vuodet. Otan kuulokkeet pois ja sammutan musiikkin.
Huomaan äidin tulleen kotiin joten halaan häntä tervehdykseksi. Hän kertoo ruuan olevan juuri nyt valmista joten istumme pöytään syömää.
Syödessä äiti kertoo työpäivänsä menneen tosi hyvin ja kysyy miten päiväni on mennyt ja kerron sen menneen hyvin vaikka ei se oikeasti mennytkää oli siinä jotain hyvääkin.
Syötyämme lupaudun äidin seuraksi olohuoneeseen katsomaan jotakin sarjaa jota äiti on päättänyt aloittaa. Sen nimi taisi olla pretty little liar. Ihan kiinnostava sarja ei tylsistynyt ainakaan. Kun olemme katsoneet ainaki neljä jaksoa huomaan silmieni painautuvan kiinni. Säpsähdän, huuliltani pääsee haukotus huomaan äidin nukahtaneen jo joten sammutan läppärin ja vien sen takaisin. Sammutan vielä valot kunnes muistan äidin nukkuvan sohvalla alan herättää tuota koskemalla pienesti olkapäähän.
"Äiti herää, sohvalla ei oo hyvä nukkuu voin sanoo sen kokemuksesta"
"Eikä nukahdin, minun piti vain leputtaa silmiä hetken"
"Sitä se raskas päivä teettää"
"Mutta taidan mennä nyt nukkumaan huomenna on koulua"
" juu mene vaan taidan itsekkin mennä nukkumaan kun aamu varhain on töitä "
Lähden ylös omaan huoneeseeni ja siitä omaan vessaan teen iltarutiinini suihkua lukuun ottamatta sillä käyn aamulla. Sen jälkeen menen vielä ala kertaan huomaan äitini ja toivotan hyvää yötä suukon ja halin kera jonka jälkeen palaan takaisin imaan huoneeseeni. Ei en one mammanpoika satun vaan rakastamaan äitiäni niin paljon.
Riisun paitani ja otan housut pois jättäen päälleni boxerit ja kömin länpimän peiton alle. Vaivuin pian unten maille.
Tällästä tällä kertaa, anteeks maholliset k-virheet
أنت تقرأ
Always in my heart
أدب الهواة" Mikään ei ole ennalta arvattavaa" One direction ei oo tässä kuuluisa vaan käyvät lukiota eivätkä kaikki alussa tunne toisiaan Tässä on pääosin Larrya ja Ziallia eli jos et tykkää niistä en suosittele lukemaan Sattaa olla smutii eli lue omalla v...
