Heräsin herätyskellon soittoon. Kosketin kasvoni tunsin arvet kasvoillani.
Aloin miettiä kaikenlaista.
Menin kouluun peloistani huolimatta.Koulussa minusta tuntui , siltä kuin kaikki olisivat tietäneet asiasta.
Sydämeni löi tuhatta ja sataa.
"Sä siis jäit auton alle", joku sanoi.
En edes kiinnittänyt huomiota kuka se oli.
Menin luokkaan jossa,minulla pitäisi olla maantietoa.
"Sattuiko pahasti?",Kaverini kyselivät.
Ennen kuin ehdin edes vastata, kuulin jonkun sanovan :"Mitä sattui,kaaduiksä pyörällä vai?"
En voinut uskoa että olit ainoa joka ei tiennyt asiasta.
Opettaja kyseli joululomistamme,mutta en keskittynyt.
En.
Katsoin kelloa joka näytti viittä vaille kaksitoista.Koulupäivä päättyi.
Vihdoin.Olin jo odottanut sitä, että pääsen kotiin kääriytymään lämpimän peiton alle.
Eikä minun tarvitsisi pelätä,että joku tai jotkut näkisivät arveni.
Otin askelen toisensa jälkeen,kunnes joku pysäytti minut.
Hän tarttui minua olkapäistä.
Nostin katsettani ylös nähdääkseni kuka oli kyseessä.
Näin valkoisen t-paitan omistavan, minua pidemmän miespuolisen henkilön.
Se olit sinä.
Kaikista maailman henkilöistä juuri sinä?
Kaiken sen kokemamme jälkeen, en haluaisi edes nähdä sinua.
YOU ARE READING
I want you to know(Finnish).
Short StoryTarina 16-vuotiaasta Annasta. Annalla oli kaikkea. Parhaita kavereita,huolehtivainen perhe ja poikaystävä. Jouduttuaan auto-onnettomuuteen, Anna on vähällä menettää kaikken mitä hänellä on. (Varoitan jo etukäteen kirjoitusvirheistä.)