improper love

6. LUKU

Elizabethin näkökulma:

"Aiheenanne on piirtää asia, joka tulee teille ensimmäisenä mieleen", kuvaamataidon opettaja sanoi luokan edessä, kun oli maanantaiaamu.

"Älkää vaipuko epätoivoon, piirtäkää vaan! Päästäkää mielikuvituksenne valloilleen", hän jatkoi hymy huulillaan, kun hän näki useiden oppilaiden turhautuneet ilmeet.

Asia, joka tuli minulle ensimmäisenä mieleen? Harry. Outoa ja creepyä? Ehkä.

"Zaza keksitkö sä jo mitä piirrät? Mä en keksi mitään", Megan kysyi minulta kuiskaten.

"Mä vaan alan tekemään jotain", vastasin ja siirryin katsomaan edessäni olevaa valkoista paperia.

En halunnut sanoa ystävälleni, että aioin piirtää Harry Stylesin, henkilön, jota en tuntenut kunnolla. Henkilön, josta vanhempani eivät pitäneet ollenkaan ja henkilön, jota aioin nähdä salaa vanhemmiltani. Hymähdin omille ajatuksilleni ja aloin piirtämään lyijykynällä hennosti Harryn leukaluita. En halunnut tehdä työstä selkeää, halusin ettei kukaan ymmärtäisi sen olevan Harry. Sen takia piirsin hänet koiraksi, joka näytti hieman salaperäiselle, mutta kiltille. Hänen suu oli hieman vinossa ja hänen suuri kieli pilkotti huulten välistä.

"Mistä sinä neiti White sait inspiraation tähän?" opettaja kysyi takaani, kun hän katsoi työtäni.

"Kun tulin kouluun näin yhden koiran, joka näytti jotenkin erikoiselle, hyvällä tavalla", selitin valheen ja toivoin, että opettaja ei olisi kysellyt enempää.

"Tämä on aivan mahtava työ. Vesivärit sopisi tähän hyvin, jos et halua jättää tätä mustavalkoiseksi", värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut opettaja neuvoi.

"Joo mä aion värittää tän", sanoin ja katsoin, kuinka opettaja otti työni käteensä, jossa oli paljon erilaisia koruja, jotka pitivät kovaa ääntä, kun ne osuivat pulpettiin, tai muuhun tasoon.

"Suosittelen vesivärejä, ne sopisivat tähän hyvin", hän sanoi ja silmäili Harry-koira työtäni.

Sitten hän antoi sen takaisin ja meni toisen oppilaan luokse sen jälkeen, kun hän kehui vielä työtäni. Nousin kovalta tuolilta ja menin ottamaan kaapista vesivärit, pensselin sekä astian, jossa oli vettä. Päätin ottaa riskin ja olla ottamatta sanomalehteä työni alle, olin ottanut sen riskin jo monia kymmeniä kertoja.

"En ymmärrä miten oot noin hyvä kuviksessa, mä en osaa ees pirtää kukkaa", Megan tuskaili, kun palasin pulpetilleni ja aloin maalaamaan työtäni.

"En mä oo mitenkään erityisen hyvä, yhtä hyvä, kun säkin. Tää työ oli vaan mulle helppo", vastasin ja katson ystävääni, joka oli piirtämässä ruusua, joka oli mielestäni hieno, muttei selvästikkään hänestä.

"Olispa mullakin inspiraatiota tähän, mä vaan keksin tän nopeesti, kun ei muuta tullu mieleen", tummanruskeat pitkät hiukset omaava Megan sanoi tylsistyneenä.

Naurahdin hänelle ja keskityin maalaamaan Harryä, siis koiraa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

"Zazazazaa!" Harry huusi iloisena käytävän toisesta päästä, kun tuntini oli loppunut ja olin kävelemässä ruokalaa kohti.

"Ryryryryy!" huusin takaisin leveä hymy huulillani.

Harry käveli luokseni ja kaappasi minut lämpimään halaukseen.

"Oliko sulla kuvista?" Harry kysyi, kun irrottauduimme halauksesta ja lähdimme kävelemään täyttä ruokalaa päin.

"Joo oli, kui?" vastasin ja vilkaisin Harryä, joka katsoi ruokalistaa, jossa näkyi mitä oli ruokana.