Varkaan Haamu

Luku 3 - Legenda vai täyttä totta?

[[ Nyt varkaan tarina lähtee vasta vauhtiin, joten olkaa valmiina tulevaan. Pahoittelen kirjoitusvirheitä, jos niitä on. ]]

***

Sade viilensi ilmaa ja katsoin kuinka sumu nousi tutuksi tulleen lammen yläpuolelle. Sumu kuvaa minua itseään. Sitä ei tunne ja se ilmenee kylmän saavuttua paikalle. Punaisen oranssin värisiksi muuttuneet lehdet peittivät koko mäen nyppylää, jonka huipulla istuin ison vaahteran varjoissa.

Vedin ihanan raikasta ilmaa ja katselin kuinka linnan valot alkoivat syttyä. Näin miten massiivinen portti avattiin ja aamun ensimmäiset matkailijat alkoivat hevosineen lähteä. Voisi kai lähteä totesin ja hyppäsin puun oksalta, jolloin harmahtavan sävyinen viittani tarttui oksistoon ja onnistuin tipahtamaan kovalla voimalla. Lehdet leijailivat viereeni nurmikolle, kun nousin jaloilleni ja hitaasti aloin kävellä linnaa kohti.

En ehtinyt pitkälle metsässä, kun hiljaiset kävely askeleet lähestyivät minua. Esitin kompastuvani ja nappasin heinikon joukosta itseni kokoisen kepin, jota olisi voinut sanoa mielellään sauvaksi sen sileän pinnan takia. Seuraajani oli tarpeeksi lähellä, kun heilautin pyörähdys voiman avulla aseeni suoraan tulijan kasvoihin. En kuullut parkaisua, enkä huudahdusta ja käänsin katseeni taakseni. Minua käsivarren pidempi hahmo piteli sauvastani yhdellä kädellä. Saatoin haistaa kalliin tuoksun nenääni tuulen mukana paikallaan ollessani. "Oletko Varkaan Haamu?" tuo kysyi ja irvistin hupun altani. "Taidat olla." hän totesi ja vetäisi takkinsa sisältä köyttä muistuttavan esineen. "Olen saanut käskyn ottaa sinut kiinni." hän sanoi minulle ja heitti tavaran kostealle nurmikolle. "Tiedätkö, että tuo on vanha temppu." nauroin ja heitin kudotun vyöni taivaalle, juuri ennen kuin mustat savu lonkerot lähtivät miehen köydestä. Hymähdin ja pyörähdin niiden edestä ja katsoin kuinka harmaan vyöni paloi ilmaan ja siitä tuleva savu iski vastustajani kimppuun, jonka hymyilevät kasvot muuttuivat kauhuksi. Ojensin oikean puolisen käteni ja savu muotoutui vyökseni takaisin käteeni. Tuijotin sitä hetken ja sidoin sen kaapuni päälle. Katsoin vielä miehestä tullutta savua, joka nousi taivaalle. Käännyin meno suuntaani ja olin ottamassa askelta, kun huomasin jonkin peittävän auringon.

Nahkahansikkaiset kädet ottivat olkapäistäni kiinni ja paiskasivat minut kovalle maalle. Parahdin kivusta ja en ehtinyt estää hahmoa, joka veti pääni yli tunkkaiselta haisevan säkin. Vapailla käsillä pystyin vielä tehdä jotain, mutta minut kiepautettiin ympäri mahalleen ja voimakkaat käsivarret vetivät käteni yhteen ja sitoi ne tiukkaan. Kipu selässäni helpottui, kun minut nostettiin seisaalleen, mutta siitä se hiljainen henkilö, luultavasti mies nosti minut hevosten vetämään heinä kärryyn, jolloin aivastin kuuluvasti. Kilahtava ääni kuului korvan vierestäni, kun pakoreittini suljettiin.

Nojasin hetken kuluttua heinä kasaan ja mietin miten kaikkien tuntema varas saatiin kiinni. Annoin viimeisten ajatusteni haihtua ilmaan ja menin unen mukaan.