Guilty >>(Larry Stylinson in finnish)

~Paras kaveri~

Marssisitko pimeään huoneeseen vain himmeän valon kanssa joka lähti ideasta johon todella uskoit?

Harry's POV:

Jännityin täysin ja suljin silmäni etten alkaisi kiljumaan, joku koski minuun ilman että varoitti, siitä en pitänyt. Haukoin henkeäni ja aloin täristä, helpotuksekseni hoitaja jonka kanssa olin jutellut veti tuon takertuneen takiaisen irti minusta. "Älä...koske." sanoin hiljaa uskaltaen hengittää normaalisti. Siniset ja vetiset silmät katsoivat minua hämmentyneenä, no ei minulla ollut selitystä tähän, halusin yksityisyyttä, okei?

Sulkeuduin omiin ajatuksiini jolloin näin vain kun sinisilmä liikutti huuliaan, ilmeisesti puhuen minulle. Hetken poikaa katseltuani tuo ei tuntunutkaan enään niin tuntemattomalta, tuo oli Louis. Hoitaja oli lähtenyt kun katselin ympärilleni sinisilmän edelleen selittäessä jotain, luuli että kuuntelin. Katselin tovi ympärilleni ennenkuin ohitin kylmästi Louisin aikeissa lähteä alakertaan.

"Harold?"

Pysähdyin ja vein katseen Louisiin, vain vanhempani kutsuivat minua tuolla nimellä.....ja paras kaverini.

"Älä kutsu mua tuolla nimellä."

Kuisksin varoittavasti ja lähdin alakertaan. Mistä tuo sinisilmäinen edes sai tietoonsa tuon, mikäkin kriminaali.

Portaat alas päästyäni ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen. Muistin vasta nytten kenenkanssa puhuin, puhuin Louisin kanssa. Puhuin entisen parhaan kaverini kanssa, ainakin oletin näin. Vittu olen tyhmä. Siirsin kiharat sivuun ja kävelin tostamiseen portaat, tälläkertaa takaisin ylös. Louis ei tietenkään enään seissyt käytävällä joten asteli toivoa täynnä tuon huoneen ovelle koputtaen. Vastausta ei kuulunut joten avasi varovasti oven. Se mitä näin sai minut aivan tolaltani, tuojotin vain maassa itkevää poikaa ehkäpä jopa järkyttyneenä.

"Louis älä."

Ääneni tuli kuiskauksena ja suljin oven astuen sisälle. Varovasti asteli vanhemman viereen ja otin tuolta veitsen pois, en tiedä mistä tuo sellaisen oli saanut. Huultapurren kiedoin käteni Louisin ympärille ja yllätyksekseni sinisilmä l
painautui minua vasten nyyhkyttäen hiljaa. Nyt kun pidän poikaa melkein sylissäni voin sanoa että tuo on laiha, älyttömän laiha... Samalla jotain tässä oli tuttua, sinisilmä sai minut tuntemaan kuin tämä kaikki olisi tapahtunut aiemminkin, en vain muistanut taaskaan ja se vitutti, halusin tietää oliko näin käynyt aiemminkin, oliko Louis viillellyt aiemminkin niin että minä näin?

Aika kului nopeasti ja pian brunette nukkui pää sylissäni. Silittelin hellästi tuon hiuksia ja hyräilin jotain mitä mieleen tuli välillä Louisin kääntyilessä levottomasti.
En tiedä onko Louis entinen paras kaverin? Oliko minulla edes kavereita vai muistanko väärin? Kuka sinisilmä on?

Pudistelin päätäni ja panin makuulleni varovasti lattialle, ei minulla ollut voimia nostaa itseäni ylös joten voisin nukkua tässä.

"Harry?"

Pehmeä ääni rikkoi herkän uneni ja raotin hieman silmiäni. Unisen näköinen brunette istui lattialla vieressäni katsoen minua väsyneesti. Kohotin kulmiani ja nousin istumaan.

"Anteeksi, en tarkoittanu. Se vain tapahtui vanhasta tottumuksesta."

Louis puhui hiljaa ja heikosti, hän oli siis viillellyt aikaisemminkin. Tomlinson kosketteli varovasti haavoja käsissään itkien, tuo näytti liian haavoittuvaiselta. Varovasti kiedoin käteni Louisin ympärille lyhyemmän heti painautuen minua vasten.

"Olen kaivannut tätä, olen kaivannut sinua Harold."

Louis kuiskasi ja puri hellästi huultani, en muistanut. En muistanut että näin oli ennenkin käynyt, minua häiritsi asia mutta en viitsinyt kysellä.

Hetken halailtuamme nousemme ylös ja varovasti kuljetan Louisin huoneen vessaan alkaen putsaamaan tuon haavoja, kylläkin vain vedellä, Louis ei halunnut että kertoisi hoitajille jolloin haavat puhdistettaisiin paremmin. Sain haavat virutettua vedessä ja ehdin kuivaamaan kätenu ennenkuin Louis yhtäkkiä käänsi minut itseensä päin ja toi huulensa huulilleni.

"Harold, älä itke. Se on vain pintanaarmu." Louis rauhoitteli sinua. Olitte pelanneet jalkapalloa ja sinä olit kaatunut soralle ja nyt polvessasi oli haava. "Sattuu." Valitit ja katsoit tarkasti kun Louis laittoi polveesi laastarin. Vanhempi nosti sinut ylös vessanpytyn kannenpäältä ja ihmetykseksesi ei irrottanutkaan otettaan sinusta. Hän hymyili epävarmasti ja pian tunsit Louisin huulet omillasi. Vedit syvään henkeä ja ennenkuin tajusitkaan tilannetta oli Louis itrottautunut ja pahoitteli asiaa.

Työnsin Louisin nopeasti pois ja katsoin tuota silmät suurina.

"Mä muistan, suutelit mua vessassa. Sä suutelit mua ekankerran vessassa, meillä."

Sanoin hiljaa katsoen Louisia silmiin. Pieni hymy tuli pojan huulille ja päätin tehdä ratkaisevan liikkeen.

Minä suutelin tälläkertaa Louisia.