Varjojen kadut

Väijytys

Heräsin aamulla Ryanin viereltä.
-Miten päädyimme tähän ?,kysyin.
-En tiedä mutta tämä tuntuu mukavalta.
-Niin minustakin, en haluaisi lähteä kouluun.
Oven paukutus taas, kello on 8:40 meille tulisi kiire.
-Avaa ovi Rose et ole ennen tehnyt näin!!!
Puin aamutakin ja kipitin ovelle.
Avasin oven ja siellä oli tosi kärttyinen Ana jonka ruskeat hiukset olivat hänen naamallaan.
-Kiitos ja kyllä tulen sisälle.
Ana näki huoneeseeni ja huomasi Ryanin pukevan mustia farkkujaan jalkaan.
-Minkä takia Ryan on täällä ?
-En oikeastaan tiedä suostuin siihen että hän saa olla toisenkin yön ja sitten nukahdin hän kantoi minut sänkyyn ja tuli itsekin nukkumaan sänkyyn.
-Ettei vaan jotain ole tehty, Ana vinkasi silmällään ja tiedän mitä hän tarkoitti.
-Ei ole
-Mitä ei ole tehty ?
-Ei mitään, Ana lehahti punaiseksi.
-No lähdemmekö ?
-Ei vielä minä puen ensin ja teen ne kaunes jutut kyllä sinä tiedät Ryan.
-Joo no odotan sitten täällä.
-Minä tulen mukaan myös , Ana sanoi.
-Onko sinun ja Ryanin välillä jotain Rose ?
-En tiedä ,pidän hänestä mutta en tiedä pitääkö hän minusta.
-No ota siitä sitten selvää.
Puin vaatteet nopeasti ja meikkasin.
Lähdimme vauhdilla koululle sillä olimme jo myöhässä.
Olimme sisällä lukiossa ja juoksimme luokkiimme.
-Anteeksi että olen myöhässä, sanoin Rva Gilbertille.
-Tytöt tulkaa nyt sisälle ette ole paljoa myöhässä.
Mahtoikohan Ryanille tulla ongelmia.

Tapasimme ruokatunnilla seuraavaksi.
Kävelimme porukassa ja löysimme oivallisen paikan minne mennä.
Yht'äkkiä joku tönäisi minua ja kaaduin.
-Sattuiko sinua Rose, Ryan kysyi.
-Ääliö katsoisit eteesi, Ryan huusi.
-Ei sattunut .
Oikeasti tunsin kuinka polvestani valui verta mutta en halunnut kertoa sitä.
Ruokatunti loppui ja saimme syötyä ja lähdimme tunnille.
Sanoin Analle että käyn vessassa, mutta oikeasti menin terkkarille.
-Voi Rose mistä sait tämän haavan ,Mrs Oland kysyi.
-Kaaduin ulkona.
-Harmi et voi osallistua liikuntaan vähän aikaan sillä sinun tulee pitää tätä sidettä.
-Niinpä no jospa sitten lähden kotiin
-Se on hyvä idea.

Lähdin kävelemään kotiin olin puolessa välissä matkaa kun kuulin outoja ääniä kujalta.
Sitten äänet siirtyivät päähäni ja niistä muodostui lause.
Pimeys on läheisyydessäsi.
Sitten yht'äkkiä ympärilleni tuli joukko miehiä jolla oli pitkät nahka takit.
He ilmestyivät jostakin varjoista.
He potkaisivat minua kipeään polveen kaaduin maahan ja huusin sitten minua iskettiin jollain ja pimeys alkoi.

Ryan:

Onpa tämäkin tylsä tunti .
Matematiikka on aina kyllä tylsää mutta silti jotenkin erikoisen tylsää.Aika vierähti ja tunti loppuikin yllättävän nopeasti.Ana tuli luokseni ja kysyi:-Oletko nähnyt Rosea hän ei palannut koskaan vessasta.-En , minne hän sitten olisi voinut mennä ?
-Hei, hän on varmaan terveydenhoitajalla sillä hän väitti ettei satuttanut itseään kaatuessa.-Mennään sitten katsomaan.
Kävelimme terveydenhoitajan vastaanotolle ja kysyimme Mrs Olandilta :-Onko Rose käynyt täällä ?-Kyllä hän kävi täällä enne viime tunnin alkua mutta passitin hänet kotiin.-Okei soitamme hänelle sitten, kiitos avusta.-Eipä kestä Ana.

Soitimme Roselle mutta hän ei vastannut.-Ei kai hänelle ole tapahtunut mitään, Ana huolestui.-Minä lähden etsimään häntä jää sinä jatkamaan koulua.-Okei toivottavasti löydät hänet hyvässä kunnossa.-Moikka

Lähdin koulun porteista ulos ja kävelin katuja pitkin Anan luokse.Tunsin puolivälissä voimakasta voimaa. Ei kai...

Rose:

Pääni särkee ja polveen sattuu minulla on kylmä.Näin tumman hahmon edessäni jolla oli musta nahkatakki ja kalju pää jossa oli tatuointeja.-Kuka olet ? , uskalsin kysyä.-Nimeni on Vincent ja olen varjolainen.-Mikä ihmeen varjolainen ?-Jaa poikaystäväsi ei olekaan kertonut kaikkea .-Miten niin hän on kertonut minulle kaikkea, muttei mitään tästä.-Eli et tiedä että poikaystäväsi on varjojenmetsästäjä.-Mikä se on ?-Sanotaan vaikka että se on ihminen joka metsästää varjolaisia.-Niin hän sinä sen selität Vincent mutta sen selitys ei ole noin yksinkertainen.Tuo ääni oli tuttu se oli Ryanin ääni mutta en nähnyt häntä sillä kirkas valo oli suoraan osoittamassa silmiini.Näin kun varjoja liikkui seinämillä ja lattioita pitkin osa oli pitkiä osa hieman lyhyempiä.Näin kun jokaisesta varjosta tuli kaljupäisiä ihmisiä.Yksi ainut varjo taisteli monia vastaan ja sillä oli oudon näköinen harmaa sumu miekka.Muilla varjolaisilla oli Savu veitset joilla he taistelivat.Taisteleva varjo tuhosi monia varjolaisia jotka yrittivät taistella vastaan.Varjosta tuli Vincent joka lähti pakoon ja liikkui tosi nopeasti.Menetin tajuni ja näin pelkkää mustaa.

Heräsin sängystäni ja näin kun Ryan istui tuolissa sängyn vierellä.Hän oli laittanut minulle siteitä .-Miltä tuntui koskea ihooni ?, kysyin virnistäen .-Ihan hyvältä , naama epämääräisessä virneessä.

Pystyin kävelemään eikä minuun sattunut enää illalla.Annoin Ryanin jäädä yöksi minun luokse siitä oli tullut tapa.Minua ei huolettanut mikään enää sillä hän oli turvanani ja suojeli minua.Siispä pystyin nukkumaan rauhalliset yö unet.
Aamulla heräsin Ryanin kainalosta enkä tiedä miten päädyin siihen mutta en halunnut nousta siitä.Huomasin mitä kello on joten tiesin Anan tulevan kohta joten puin vaatteet niin kuin Ryankin kerkisimme syömään aamupalaa ennen kuin Ana tuli paukuttamaan ovea.Avasin oven.-Voi muru, olin niin huolissani sinusta minne oikein menit ?Ana veti minut halaukseen ja vastasin hänelle:
-Olin kotona koska terkkari päästi minut.-Mikset vastannut sitten soittooni ?
-Koska nukahdin sängylleni .Sitten hän huomasi Ryanin .-Kappas Ryan on täällä taas, hei muuten mikset soittanut minulle takaisin ?-Unohdin soittaa sinulle.-No lähdetäänkö kouluun sitten?

Pääsimme koululle ja menimme sisään lukio rakennukseen.Kun oli ruokatunti haimme Ryanin äidinkielen luokan edestä.Kun olimme kaikkien ihmisten näkyvillä kävelemässä kohti ruokalaa Ryan kääntyi puoleeni ja suuteli minusta se tuntui hyvältä ja vaikka muut tuijottivat meitä en halunnut lopettaa.

Silti tunsin heidän joukossaan jotain pahaa joka vaanii lähelläni.

Joo tässä oli tämä viides osa ja lisää on tulossa. Anteeksi kirjoitus virheistä.
Toivottavasti pidätte tästäkin.