Varjojen kadut

Mustat silmät

Lähdimme Ryanin kanssa pois tungoksen joukosta vaikka kaikki tuijottavat meitä.
Joku huusi ihmismassan joukosta nyt ne menee tekemään sen vessaan .
Ehei emme todellakaan olleet menossa sinne halusimme vain pois ihmismassan joukosta.
Tuli ruokatunti ja kaikki puhuivat meistä .
Menimme ruokalaan ja huomasimme yhden kokonaisen pöytärivin tuijottavan meitä.
Kuinka noloa ja ahdistavaa.
Söimme nopeasti ruokamme ja lähdimme ruokalasta.
Menimme tyhjälle käytävälle ja Ryan työnsi minut kaappeja vasten ja lukitsi minut vahvojen käsiensä väliin ja alkoi suutelemaan kaulaani.
Se tuntui hyvältä kunnes joku vanha korppu opettaja sanoi meille :
"Hankkikaa huone", ei tainut mennä korpulla hyvin suhde elämässä.
Sanoin sen Ryanille ja aloimme nauramaan vaikka siinä ei mielestäni ollut mitään naurettavaa.
" Mitä teemme nyt Rose ?"
"Opiskelemme tietysti ", sanoin ilkikurinen ilme naamalla.
" Entä opiskeluiden jälkeen ", hän nosti kulman vihjailevasti.
" Katsoo nyt mitä keksimme "
"Haluatko tulla käymään meillä", Ryan kysyi.
" Voisinhan minä "

*****

Kello oli kolme ja pääsimme kotiin.
Mutta minä lähdin Ryanin luokse.
Pyysin Anaa heittämään minut ja Ryanin.
Hänellä oli valtava talo.
Hän otti avaimensa taskustaan ja tunki ne lukkoon.
Ovi aukesi ja astuimme sisään uskomattoman hyvä tuoksuiseen taloon.
Talo oli tosi iso ja moni kerroksinen Ryan raahasi minut yläkertaan ja huoneeseensa selkeästi.
Uskon että hän ei halunnut että tapaan hänen vanhempansa.
Eikä hän tainnut haluta itsekkään tavata heitä.
Ryanin huone oli sekainen, mitä muuta pojalta voi odottaa.
Se oli valkoinen ja modernin näköinen.
Siellä oli musta vaatekaappi ja musta pöytä ja tosi pehmeän näköinen sänky.
Kaikki huone kalut olivat oikeastaan mustaa tai valkoista.
Vaatteita lojui lattialla tietenkin ainut joka puuttui.
"Entä mitä nyt"kysyin.
" No mitä haluaisit tehdä ?"samalla hän vinkasi silmällään.
Jaahas että sitä hän haluaa.
No annetaanpa hänelle sitä mitä hän haluaa.
"Okei" hän ymmärsi että hyväksyin hänen pyyntönsä.
Samalla kun hän tuli parin sentin päähän naamastani.
Hän laittoi huulensa hellästi omilleni.
Nostin jalkaani hieman liian nopeasti sillä se osui vahingossa hänen haaroväliinsä.
Sitten hän tippui sängyltä ja makasi kiroillen kippurassa lattialla.
"Miksä sä haluat tuhota mun sukukalleudet ?"hän sanoi tuskallisella äänellä.
" Sori ei ollut tarkoitus" oikeasti se oli tarkoitukseni ettei hän luulisi että olen niin helppo saalis.
Yritin nauraa hiljaa mutta en onnistunut.
Hän näytti tosi söpöltä ollessaan kippurassa lattialla.

*****

Aika kului ja pian oli minun aika lähteä jotta kännipäiset hyypät eivät hyökkäisi kimppuuni.
"Eikö sulla ole autoa ?" kysyin.
"On mutta en ole hallunnut ajaa sillä , koska en tunne reittejä täällä".
" Sittenhän voisit viedä minut kotiin sillä sitten tiedät reitin kotiini " sanoin hymy naamallani.
"Voisinpa kai, no lähdetäänkö sitten ?"
"Lähdetään vaan "

*****

Olin kotini edessä kämppäni oli pimeä sillä asuin yksin.
"Haluatko että tulen yöksi ?"
"Naah koitan nukkua tämän yön yksin" suutelin häntä ja nousin autosta.
Hänen autonsa oli hyvin hieno.
Se oli musta kiiltävä mutta en tunnistanut sen merkkiä.
Vilkutin hänelle ja menin sisälle taloon.

Oli aika mennä nukkumaan mutta en saanut unta olin tottunut että Ryan makasi vierelläni ja lämmitti minua.
Kierin sängyssäni ja katsoin pimeään jolloin näin varjon liikkuvan pimeässä.
Minulle tuli tunne että joku katsoo minua ihan lähelläni.
Voisin vannoa että näin jonkun liikkuvan keittiössäni.
Nousin sängystä menin keittiöön ja katsoin ympärilleni siellä ei näkynyt ketään.
"Hei Rose" kuulin takaatani äänen ja minun karvat nousivat pystyyn pelosta.
Käännyin ja näin kaljupäisen miehen jolla oli pitkä nahka takki.
"Hei nimeni on Vincent "hän virnisti.
" Mi-miten pääsit sisään ?" kysyin.
"Se on salaisuus , mutta voisitko ystävällisesti antaa tämän poikaystävällesi".
Hän ojensi minulle paperin joka oli kääritty pieneen pulloon.
Otin pullon vastaan ja pyörryin yht'äkkiä.

Heräsin aamulla sängystäni pullo pöydällä.
Huomasin että minusta oli vuotanut verta jossain vaiheessa sillä olohuoneesta johti veri vana sänkyni luo.
Mutta huomasin pian että se ei ollut minun sillä kylpyhuoneessa makasi joku tajuttomana ja yltä päältä veressä.
Karvani nousivat pystyyn sillä näin että se oli siskoni Tara.
Menin hänen luokseen ja yritin heräättää häntä mutta hän ei herännyt.
Ei kai hän vain ollut...
Kyynel vierii poskeani pitkin ja kuulin ovi kellon soivan .

Joo tästä osasta tuli vähän lyhyempi ja sori että on kestänyt niin kauan saada se valmiiksi jotenkin ei oo ollut inspii.
Sori kirjoitus virheistä.