"Oliko tämä sittenkään hyvä idea?" hän kysyi unenpöpperöisenä peiton alta. "Oli, luota minuun", vastasin hänelle ja suutelin häntä otsalle. "Luotan sinuun", hän hymähti ennenkuin nukahti uudestaan. Ajatukseni alkoivat harhailemaan eilisillassa, tarkemmin ottaen eilisyössä.
Hänen kehonsa myötäili omaa kehoani täydellisesti. Hänen ja minun huulensa liikkuivat yhdessä, se oli monen "harjoittelu"kerran tulos. Hänen kätensä myötäilivät vatsaani ja selkääni, ne koskettelivat lihaksiani yksitellen. Tunsin kuinka hänen kätensä siirtyivät sekoittamaan hiuksiani samaan aikaan kun siirsin käteni hänen kaulansa taakse. Tuntui kuin välissämme ei olisi ollut millinmilliäkään ja ympärillämme olisi ollut muuri, jonka lävitse kukaan ei pääsisi. Emme välittäneet mistään muusta vain toisistamme. Yhtäkkiä tunsin kielen koskettavan ylähuulessani, samalla sekunnilla oma kieleni kosketti hänen kieltään. Kielemme alkoivat liikkua kuin käärmeet, jotka taistelivat ruoastaan kuin ne eivät olisi saaneet ravintoa moneen kuukauteen. Ne ampaisivat toisiaan kohti toisen hellitettyä. Ne eivät pysähtyneet koskaan. Yhtäkkiä hän sulkisuunsa. "Mitä nyt?" kysyin ihmetellen. Hän katsoi suoraan minua silmiin ja sanoi: "Harry Edwars Styles, minä rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta". "Niin minäkin sinua Louis William Tomlinson", vastasin, jonka jälkeen hän pörrötti hiuksiani ja suuteli minua uudestaan.
// tässä olis tää eka, mitä mieltä? kommentoikaa kiitos :)
YOU ARE READING
this is our secret (larry stylinson fanfic in finnish)
Fanfictionlarry fanfic in finnish