My Last Days

EXTRA PART!

Bryanin NK.

Kävelen pitkin hautausmaan karuja maita. Kukaan ei varmaankaan ymmärrä miksi olen tullut tänne? No koska olen menossa käymään äitini haudalle. Käyn siellä melkein joka viikko, joten olen nytten sitten menossa sinne. Äitini kuoli silloin kun olin vasta 10- vuotias eli noin kuusi vuotta sitten. Isästäni tuli täysi kusipää äitini kuoltua. Hän vaan ryyppää ja joutuu usein johonkin kapakka tappeluihin.

Etsin äitini hautaa, joka on aika lähellä Rickin hautaa. Käyn sielläkin melkein joka kerta, sillä olihan Rick sentään yksi parhaista kavereistani. Minua surettaa aina ajatella miltä Camillasta mahtoi tuntua silloin kun hän sai kuulla, että hänen veljensä oli kuollut? Camilla ajoi joten hän varmasti tuntee syyllisyyttä asiasta..

Vietyäni kynttilän äitini haudalle päätän myös käydä katsomassa Rickin haudan. Siellä ei ikinä ole kynttilöitä tai mitään muutakaan. Se on hyvin surullista, jonka takia minä vien sinne aina välillä yhen kynttilän mukanani. Mutta tällä kertaa siellä oli yksi yksinäinen kynttilä ja maassa makasi tyttö. Camilla! 

Pudotan kynttilän -jonka olin varannut Rickin haudalle- pois kädestäni ja syöksähdin kalpean ja velton tytön luokse. Otin tytön ruumiin syliini ja kokeilin pulssia Camillan kädestä. Mutta en tuntenut sitä.. Silloin tajusin sen. Camilla oli kuollut! Kyyneleet valuivat poskillani ja rutistin tytön ruumiin voimakkaaseen syleilyyni. Muutama kyynel tipahti poskiltani tytön poskille, jolloin näytti ihan sille kuin tyttö olisi itkenyt. 

"Eieiei! Camilla herää! Sano mulle, että tää on joku sairas vitsi!" Kuiskasin tytön korvaan, vaikka tiesin, etten hän kuullut sitä. 

"Camilla herää! Mä rakastan sua!" Huusin, vaikka tiesin, etten ikinä tulisi saamaan häneltä vastausta. Tunteeni Camillaa kohtaan olivat niin suuret, että nytten kun häntä ei enää ole niin minusta tuntuu, että sydämmeni olisi revitty irti rinnastani. Katsoin tytön kalpeita, mutta silti niin kauniita kasvoja. Suljin silmäni ja painoin huuleni Camillan kylmille huulille. Jos olisin tehnyt tämän, vaikka viikkoa aikaisemmin niin olisin vielä voinut saada vastauksen, mutta nyt oli liian myöhäistä saada sitä..

Alexin NK.

Nauroin jollekkin Nicholaksen tekemälle tyhmälle jutulle, kunnes puhelimeni pärähti soimaan. Otin sen farkkujeni taskusta ja näin näytöllä vilkkuvan nimen: Bryan. Joten ajattelin laittaa puhelimen kajarille, jotta kaikki saisivat kuulla kaiken ja sanoa asiansa.

Alex: " Heloou buddy! Mitä sulla on sydämmellä?"  kysyin ja muutkin huutelivat jostain tervehdyksiä Bryanille.

Bryan: "Alex hyvä, että muutkin on siellä, sillä tää asia koskee teitä kaikkia.." Bryanin ääni sanoi. Se oli jotenkin erillainen? Se kuulosti sille, kun hän olisi.. itkenyt? Mutta se olisi outoa sillä en ole koskaan nähnyt hänen itkevän.

Alex: "Mikä on?" Kysyin kerrankin vakavana. Muutkin olivat kerääntyneet puhelimeni ympärille. Puhelimen toisesta päästä kuului huokaisu.

Bryan: "Camilla on.. kuollu.." viimeinen sana tuskin kuului, mutta kaikki kuitenkin kuulivat sen. Syntyi pitkä hiljaisuus. Aivoni eivät käsitelleet aluksi tietoa, mutta pian aivot kertoivat minulle, että tieto on oikeaa. Camilla oli poissa! Kyyneleet valuivat poskillani. Tiesin kyllä, että joskus tämä päivä koittaisi, mutta en kuitenkaan olettanut sen olevan juuri tämä! Kaikki itkivät siis ihan kaikki jopa Dan. Ja nose, että Nicholas itkee ei ole mikään yllätys, sillä hän itkee aina, mutta tietenkin myös siksi, että hän oli todella ilkeä ja agressiivinen Camillaa kohtaan todella kauan. Tai siis kaikkihan me olimme, mutta Nicholas oli se joka teki melkein kaiken likaisen työn. Bryan oli ilmeisesti myös lopettanut puhelun, jossain vaiheessa. Aikaa oli kulunut jo hetki, mutta me kaikki silti seisoimme vain paikoillamme ja itkimme silmämme ulos.

Camillan äidin NK.

Sain soiton keskellä yötä. Se sai aivoni kiehumaan. Kuka uskaltaa soittaa tähän aikaan yöstä?! Otin puhelimen käteeni ja vastasin siihen.

Lisa (Camin äiti): " MITÄ ASIAA TEILLÄ ON KU PITÄÄ KESKELLÄ YÖTÄ SOITTAA?!" Huutokuiskasin puhelimen toisessa päässä olevalle ihmiselle.

Lääkäri: "Anteeksi rouva Virta, mutta ajattelimme, että te haluaisitte tietää, että tyttärenne Camilla Virta on kuollut tänään kello 20.18. Ole todella pahoillani", lääkäri sanoi ja lopetti puhelun. Istuin siinä hetken, kunnes rupesin itkemään niin kovaa, että vieressäni nukkuva mieheni heräsi siihen.

"Mikä on Lisa?" Hän kysyi ja otti minut halaukseensa. Nyyhkytin siinä hänen olkaansa vasten samalla kun hän silitti selkääni rauhoittavasti. 

"Meidän pikku Camilla.. on... kuollut.." kerroin puhuen todella hiljaa. Ei tälläisiä asioita voisi kertoa toiselle kovalla äänellä.

"Mitä?" Mieheni kysyi ensin epäuskoisena, mutta sitten tajusi etten pilaillut. Jo toinen lapseni on kuollut! Miksi? Mitä he ovat tehneet väärin ansaitakseen kuoleman niin nuorena? 

"Miksi kaikki lapseni kuolevat?" kysyin mieheltäni parkuen. Vaikka hän oli Camillan isä niin silti hänen reaktionsa oli aika.. vaisu? Olisin odottanut hänen edes nyyhkyttävän, mutta hän ei tehnyt mitää. Siis ei mitään suremisen merkkejä! .. ei olisi pitänyt jättää Camillaa sinne yksin..

Noin tämä osa oli sitten ihan VIIMEINEN! Laittakaa paljon pitkiä kommentteja! Esim. Olitteko yllättyneitä jonkun reaktiosta ja kenen reaktio oli paras? Ja tiedän kyllä, että tässä oli varmaankin ihan liian paljon toistoja, mutta hei ei voi mitää.. ByeBye! :)