Kaikki alkoi yhdestä lauseesta. Kiusaajani huomasi viiltoni ranteessa. Silloin möläytin sen, "Harmi et mun itsemurha epäonnistu". Poika pelästyi sanojani. Hän ei enää kiusannut minua ja yhtenä päivänä tämä tahtoi tavat minut. Sinä päivänä aloin vähi...
"Emilia!" Kuulin askelia takaani. Nopeensin vain tahtiani. "Anna anteeks!" Kuului huuto takaani. Lähdin juoksuun. Jack lähti perääni. "Älä seuraa mua!" kiljaisin. "Oon pahoillani!" jack huusi ja kuulin askelien jäävän taakseni. Samassa sain viestin kännykkääni. Se oli kuva. Minusta ja Jackistä. Pysähdyin. "Etkö sä oikeesti välitä?" Jack kuiskasi aivan takanani. Pudistin päätäni. En tahtonut tämän enää satuttavan minua. Tyngin kännykkäni taskuun ja käännyin. Jack seisoi koko komeudessaan edessäni. Hän haisi vahvalle tupakalle. "Oot taas polttanu" tiuskaisen ja kännyn lähteäkseni. Jack tarttuu käteeni ja vetää minut suudelmaan.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Jään jälleen paikalleni seisomaan. Työnnyin pois ja pyyhkäisin huuliani. Sylkäisin tupakan maun suustani ja lähdin juoksemaan.
Jackin näkökulma:
Tyttö lähti juosten. Jäin seisomaan ensin paikalleni, kunnes tungin käteni taskuun ja potkaisin lähintä puuta. "SAATANA OON IDIOOTTI!" karjaisin ja löin puuta. Jatkoin lyömistä kunnes nyrkkini oli punainen. Verestä. Minun verestä. Vedin käteni ruskeiden hiuksieni läpi. Painoin pääni puun runkoon toivoen että tyttö palaisi ja kertoisi rakastavansa minua. Parahdin itkuun. Tiedän. Pahojen poikien kuuluisi olla sydämmettömiä paskoja jotka eivät itke, mutta minulla oli aitoja tunteita tuota tyttöä kohtaan. Tämä olisi mahdoton rakkaus. Suljen silmäni. Otin kännykkäni ja avasin lukituksen. Olin asettanut pinkoodiksi 1906. Se oli sentään Emilian syntymäpäivä. Katselin taustakuvaa. Emilia oli asettanut taustakuvaksi yhden kuvista jonka olin ottanut heillä. Kyynel putosi näytölleni. Annoin kyyneleen valua näytöstä maahan. Suljin näytön. Pyyhin verisen kämmeni mustiin farkkuihini. Pyyhin myös kyyneleeni. Kaivoin taskuani. Löysin täskunnpohjalta setelin. Kyl täl kukkia voi ostaa... Ajattelin ja tungin setelin takaisin taskuuni. Lähdin kävelemään lähintä kauppaa kohti.
Olen Emilian ikkunan alla. Kädessä minulla on ruusu ja suklaa levy. Lähdin kiipeämään palotikkaita ylös. Koputin ikkunaan. Ensin avautuivat verhot. Näin Emilian itkuiset kasvot. Tämä katsoi minua ensin hämmästyneenä sitten purskahtaen itkuun. Hän avasi ikkunan. Ojensin ostokseni tälle haikeasti hymyillen. "Kaipaan sua" kuiskaan ja lähden kapuamaan alas. "mäki sua" kuulin vaimean nyyhkäisyn kun pääsin alas.
Astuin asuntooni. Muistan kun tulin takaisin eilen. Muistan tämän itkuiset kasvot kun tämä huomasi minut tämän siskon kanssa. Muistan tämän isän huudot minulle. Muistan kun kävelin Emilian huoneen ohi. Kuulin tämän itkua. Olin avaamassa ovea kun Jorma karjaisi minulle 'ÄLÄ ENÄÄ IKINÄ TULE TÄNNE, ÄLÄKÄ ENÄÄ IKINÄ, SIIS IKINÄ KOSKE EMILIAAN!'. Muistan edelleen sen tunteen kun tulin takaisin tänne, ja minua odotti tyhjyyttä huutava talo. Muistan kui itkin, hän lähti, lähti eikä edes sanonut sitä.
Menin makaamaan sohvalle. Siinä tuoksui edelleen Emilian makea tuoksu. Olin jättänyt peiton ja tyynyn paikalleen. Nuuhkin niitä. Ne olivat ihanan tuoksuiset. Huomaamattani minä itkin. Itkin jälleen. Olin menettänyt unelmieni tytön. Olin alkanut kiusaamaan tätä kun minun olisi pitänyt tutustua tähän. En osaa enään rakastaa ketään muuta. En enää osaa edes suudella ketään muuta. En tunne kipinöitä ja lämpöä kun suutelen toista.
Otan puhelimeni ja menen suoraan viesteihin. Avaan keskusteluni Emilian kanssa. Kirjoitan itkien tälle viestin. "Rakas kaipaan sua mä tarviin sua" lähetän viestin ja huokaisen. Sinne meni.
Emilian näkökulma:
Puhelimeeni tuli viesti. Istuin sängyllä nuuhkien punaista ruusua. Otan kännykkäni ja avaan viestin Jackin kanssa. "Rakas kaipaan sua mä tarviin sua" luen viestin monta kertaa. Joka kerta viestin luettuani silmäni kostuivat enemmän. "mä tuun sinne" laitan viestin ja pyyhin kyyneleet ja tungen kännykkäni taskuun.
Juoksen täyttä vauhtia kohti Jackin kotia. Olin vain sanonut että menen ulos. Saavun hissille. Painoin ylintä kerrosta, numeroa 18. Tämä talo on valtava. Hissi mateli oikeaan kerrokseen. Pinkaisinbulos hissistä ja suuntasin oikealle ovelle. Hakkasin ovea. Jack tuli avaamaan oven. Näin että tämä oli itkenyt. Hyppäsin Jackin kaulaan. Parahdin lohduttomaan itkuun. "Anna anteeks et oon tälläne kusipää" parahdin ja tiukensin otettani hänessä. Jack teki saman ja tunsin tämän tärisevän.
Annoin Jackin sulkea ulko-oven. Vetäisin Jackin kiihkeään suudelmaan. Olin kaivannut tätä tunnetta. Lämpöä ja rakettien räjähdyksiä kehossani. Jack irrottautui "Ooks sä nyt valmis" tämä kuiskasi. Minä pudistin päätäni, mutta vedin tämän paidasta lähelleni. Tämä kietoi kätensä ympärilleni ja painoi kehonsa omaani.
Olimme päätyneet sohvalle. Nukkumaan. Huomenna on nimittäin tiistai. Ilmoitin äidille, että jään uuden ystävän luokse yöksi. Tämä vain kehoitti menemään nukkumaan ennen keskiyötä. "Älä enää ikinä päästä irti" poika kuiskaa hauraan kuuloisella äänellä ja halaa minua takaa päin. "En ikinä" kuiskaan ja suljen silmäni.
Heräsimme aikaisin. Jack heitti minut autolla seitsemän aikaa kotiin valmistautumaan. Palasin takasin jackin luokse, joka oli jäänyt odottamaan autoon pihamme eteen. Lähdimme koululle hyvissä ajoissa.
Jack oli pyytänyt minua koulun jälkeen jälleen kotiinsa. Hän oli luvannut minulle, että odottaisi parkkipaikalla vaikka minulla oli kaksi tuntia pidempi päivä.
Astuin autoon. Jack hymyili minulle ja käynnisti auton. Hän ajoi kotiaan kohti täydessä hiljaisuudessa. "uummmm... Siis mikä tää maijän juttu on?" kysyn ja sain pojan hymyilemään. "Me seurustellaan" tämä hymähti katsomatta minua, kuin tämä asia olisi itsestäänselvyys.
Ummm... Täs taitaa tulla jonku pitune tauko ku mulla loppuu hiihtoloma huomenna:'( mutta siis osia pitäis tulla ainaki tiistaina, ehkä torstaina ja viikonloppusin♡ Rakastan teitä kaikkia('ε｀ )♡
