Kaikki alkoi yhdestä lauseesta. Kiusaajani huomasi viiltoni ranteessa. Silloin möläytin sen, "Harmi et mun itsemurha epäonnistu". Poika pelästyi sanojani. Hän ei enää kiusannut minua ja yhtenä päivänä tämä tahtoi tavat minut. Sinä päivänä aloin vähi...
Kahlaamme käsi kädessä rantaan. Aurinko on alkanut jo laskea ja ehtinyt värjätä taivaan punertavaksi. Vaatteeni tuntuivat raskailta. Rutistelin paidan helmaa ja hiuksiani Jack taas pudisti päätään ja heitti paitansa pois. Mulkaisin poikaa. Täydellinen kroppa, helppo kuivatella, kaikki on pojille helpompaa... Mietin ja väänsin suuni "surulliseen" ilmeeseen. Jack istahti hiekalle paitansa päälle ja katsoi minua odottavasti. Noh... Minäpä hyppäsin pojan syliin -kirjaimellisesti- ja sain Jackin ähkäisemään. Räjähdin nauruun ja pitelin vatsastani kiinni. Kikatin Jackin sylissä, julkisella rannalla, keskellä ihmisiä. Tunsin mahani murisevan. En antanut sen häiritä vaan keskityin katsonaan taivasta ja sen värien vaihtumista. Hokaisin syvään. Nojasin pääni Jackiin ja suljin silmäni. Kaikki tämä uiminen on saanut minut niin väsyneeksi. Huulenikin olivat siniset sukeltamisesta ja sormenpäät olivat ryppyiset. Kylmyys teki tekojaan hitaasti. Värisin hieman. Jack huomasi sen varmasti sillä tämä kietoi kätensä ympärilleni ja veti minut kainaloonsa. Kännykkäni pärähti soimaan vieressäni -Pilaten koko rannan hiljaisen tunnelman-. Punastuin ja kaivoin äkkiä kännykkäni ja vastasin. "Haloo, onko Emilia?" Kuului vakava naisen ääni. "Ööh... No oon mä Emilia" mutisin ja kylmät väreet lävistivät kehoni. "Siis no tuota vanhempasi ovat olleet onnettomuudessa" nainen yritti puhua rauhallisesti. "MITÄ!?" kiljaisin lievässä paniikissa. "Auto-onnettomuudessa" nainen sepitti. Löin luurin korvaan. "meil on kiire" sanoin Jackille. Tämä nousi heti ylös ja ojensi laukkuni minulle. Nyökkäsin ja lähdin liikkeelle.
Suuntaan jonkunnlääkärinnopastamana suoraan huoneeseen, jossa äitini ja Jorma ovat. Vielä. Lääkäri avaa oven ja päästää minut sisään. Syöksyn suoraan äitini luokse. Hengiryslaite piippaa hitaasti tämän vieressä. Muutama kyynel tipahtaa silmiltäni. Äiti ei reagoi minuun. Hänen täytyy nukkua. "Anteeks....nyyh... Millon äiti herää?" nyyhkäisen kysyessäni vieressä seisovalta lääkäriltä. "Tuota... Hän on koomassa. Hän kärsii monesta rikkoontuneesta luusta ja hengitysvaikeuksista. Luulemme, Että hänet nukutetaan pois." lääkäri huokaa. Vedän terävästi henkeä. Kyyneleet tulvivat silmiini. "Enkö mä siis saa enää tavata mun äitiä?" kuiskaan ja käännän pääni selällään makaavaan äitiini. "No jos teillä on todella hyvä asia tälle kerrottavana, voisin ehkä suostutella muut herättämään hänet ennen poisnukuttamista..." lääkäri mutisee.
On kulunut monta tuntia... Kello on varmasti jo yli puolenyön... Olennistunut odottamassa äitini heräämistä kello kahdeksasta asti. Jack oli unohtanut paitansa rannalle ja tärisi sairaalan viileän ilman takia. "Toimio Emilia?" kuului pehmeä naisen ääni. Käännyin ympäri ja näin naisen yhdellä ovella. Nousin ylös ja seurasin naista äitini luokse. Äiti makasi rauhallisena hereillä sängyllään. Nähtyään minut hänen ilmeensä kirkastui. "Äiti!" huudahdin ja pyrähdin äitini syleilyyn. "Äiti anna anteeks kaikki mitä oon tehny vääri. Anna anteeks jooko... Rakastan sua aina. En unohda sua koskaa!" nyyhkytin äitiäni vasten. "älä mee" kuiskasin ja annoin kyynelten valua. "sullahan oli poikaystävä?" äiti keskeyttää minu nyyhkyttämisen. "haluuks sä tavata sen?" nostin katseeni äitini kasvoihin. Tämä hymähti. Nyökkäsin ja lähdin hakemaan Jackia.
Äiti katsoi Jackiä päästä varpaisiin. Ottaen huomioon ettei tällä ollut paitaa. "Me oltiin uimassa" mutisin. Äiti vain nyökkäsi. "Onkos sulla tossa tatuointi?" äiti katsoi tarkasti pojan korvan alle. Jack nyökkäsi hermostuneena. "tuus tänne" äiti viittoi poikaa lähemmäs ja antoi tälle halin. "Pidä Emiliasta hyvää huolta" kuulin äidin kuiskaavan Jackille. Jack nyökkäsi.
Äiti kuolee tänään. Lähdimme Jackin kanssa sairaalasta. Itkin Jackin rintaa vasten koko matkan autolle. "Vittu mul on ikävä äitii!!" itkin ja huusin. Nyyhkäisin vielä. "saatana" nyyhkäisin hiljaa ja hengitin syvään. Pyyhin kyyneleet käsiini. Käteni tuoksuivat edelleen merelle. Nyyhkäisin vielä. "Jack?" sanon tökäten ajamiseen keskittynyttä poikaa. "mmm?" poika mutisee. "Pysythän sä mun vierellä vaikka itken ja pillitän?" kysyn ja nyyhkäisen perään. Poika nyökkää ja asettaa kätensä polvelleni. "Ainahan mä" tämä vastaa ja hieraisee vielä polveani ennen kuin poistaa sen siitä.
Oops! Questa immagine non segue le nostre linee guida sui contenuti. Per continuare la pubblicazione, provare a rimuoverlo o caricare un altro.
Draamaaaa! Toivottavasti nautitte😛 kertokaa jos pääs kyynel, koska mulle ainaki pääs tirahtamaan pienet, herkkä ku oon... Kiitos jos votaat, komnentoit jne❤ mielipiteitä saisi laittaa💘 👻👻👻👻👻👻👻👻👻👻👻👻👻👻👻👻
oon muute alottanu toisenki kirjan "JOEL" käykää tsekkaas seki❤❤
