<3

1.5K 52 18
                                    


Harry POV.

Mä istuin sängyn reunalla heilutellen jalkojani. En ollut aiemmin tajunnut, että olin näin hermostunut. Hitto en ees muista milloin olisin jännittänyt jotain näin paljon. Mun katse hakeutui kohti hotellihuoneeni ovea, tää odottaminen oli täyttä kidutusta. Mun päässä risteili ajatukset täysin sekaisin. Entä jos se ei olisikaan samaa mieltä mun kanssa? Mitä jos se olis muuttanut sen mieltä? Entä jos se ei tulis ollenkaan? Hitto mä tulisin pian ihan hulluksi. Mä kaivoin puhelimen taskustani se näytti yhtä saapunutta viestiä. Ei helvetti nyt se olis varmasti perunut tulonsa ja ilmottais, ettei se haluais palata tähän kaikkeen paskaan johon mä sen vetäsin taas mukanani. Ettei se kestäisi enää kuinka satuttaisin sitä ajattelemattomuudellani. Mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Avatessani viestiä puristin silmäni kiinni niin tiukasti kuin mahdollista. Enhän mä voinut olla tällainen pelkuri mä soimasin itseäni, avasin silmäni jotka olivat puristuksen voimasta täyttyneet kyynelistä. Mutta viesti ei ollutkaan henkilöltä jolta odotin sen olevan, se oli äiti: Tsemppiä kulta! Kaikki menee hyvin! Rakastan sua! Soitellaan huomenna. Naurahdin äänen, voi äitiä se osasi aina olla niin kannustava. Samassa puhelimeeni ilmestyi uusi viesti, tällä kertaa lähettäjä oli <3: Oon hotellin aulassa. Huone 1002? mun sydän löi taas tuhatta ja sataa. Vastasin viestiin myöntävästi. Viestissä ei ollut hymiöitä, ei mitään, se ei voinut olla hyvä merkki, ei lainkaan. Tää oli selvä merkki se tulis tekemään tästä kaikesta lopun ja mun sydän hajoais pieniksi sirpaleiksi. Kyneleet kohosi mun silmiini, mutta pyyhin ne nopealla pyyhkäisyyllä pois, mä en itkisi sen edessä, en todellakaan.

Samassa ovelta kuului nopea koputus. Mä nousin salamana ylös sängyltä. Vedin syvään henkeä nyt mun täytyisi olla mies. Avasin oven ja siellä hän seisoi yhtä täydellisenä kuin aina ennenkin. Louis, mies joka sai sydämeni hakkaamaan tuhatta ja sataa. Mies, joka sai minut tuntemaan itseni ihan hermoheikoksi pikkulapseksi.

"Hei Harry", Louis kuiskasi hiljaa astuessaan sisään hotellihuoneeseeni.

"Moi", mä mutisin takaisin. Louis nykäisi hupun pois päästään. hänellä oli päällään harmaa Niken huppari, sekä mustat tiukat farkut sekä jalassaan mustat vansit.

"Sä näytät tosi hyvältä", sanat karkasi mun huulilta kuin itsestään. Punastuin samassa, tajutessani kuinka idiootilta kuulostaisin Louisin korvissa, mikäli hän tuli kertomaan meidän jutun olevan lopullisesti ohi. Käänsin katseeni nopeasti kohti lattiaa niin että kiharani valahtivat kasvojeni suojaksi.

"Heiii, Mikä sun on? Sä et ole yhtään oma itsesi", Louis kysyi tarttuen samalla minua leuan alta, nostaen katseeni suoraan häneen. En kyennyt vastaamaan itku kuristi kurkussani ja silmäni kostuivat polttavilla kyynelillä. en kyennyt vastaamaan mitään. Louis veti minut itseään vasten ja silitti minua rauhoittavasti selästä.

"Harry onko jotain sattunut?" Louis kysyi rauhallisesti.

"Ss-sinä älä jätä mua" Mä sain soperrettua itkuni välistä. Hienoa nyt mä jo anelin Louisia olemaan jättämättä mua. Se siitä miehisyydestä.
"Mä en ihan ymmärrä mitä sä yrität sanoa, mutta oli sulla mikä tahansa huonosti mä oon täällä nyt sun tukena enkä aio lähteä mihinkään enää ikinä" Louis kuiskasi mun korvaan ja antoi suukon mun korvalehdelle. Seuraavaksi hän siirsi huulensa mun huulille ja painautui kevyeen suudelmaan.
"Mä oon kaivannut sua niin paljon" Louis kuiskasi sanat huuliani vasten.
"Niin mäkin sua!"Mä tiputtelin sanoja Louisin huulille.
Yhtäkkiä mua alkoi naurattaa oma typeryyteni niin paljon, etten voinut olla nauramatta ääneen. Putosin polvilleni ja nauroin katketakseni. Louis katseli mua hölmistyneenä.
"Harry, mä alan olla tosi huolissaan sun mielenterveydestä, Ootko sä kännissä?" Louis kysyi kyykistyen eteeni. Mä nauroin entistä kovemmin, mutta kun hetken kuluttua sain kerättyä itseni. Tartuin Louisia kädestä ja johdatin hänet istumaan sängylle selittääkseni yllättävät tunteenpurkaukseni. Ja hölmöt epäilykseni siitä, ettei Louis enää välittäisi minusta.
"Niin, että ethän sä tullut jättämään mua?" Mä varmistin vielä.
"Jos mä olisin tullut jättämään sut, mä tuskin olisin ottanut näitä mukaani." Louis sanoi vetän taskustaan liukuvoide tuubin sekä kondomeja.
"Sä oot niin pervo." mä nauroin ja Kaadoin Louisin selälleen sängylle.
"Ja sä tykkäät siitä" Louis nauroi ilikurisesti

To już koniec opublikowanych części.

⏰ Ostatnio Aktualizowane: Feb 29, 2016 ⏰

Dodaj to dzieło do Biblioteki, aby dostawać powiadomienia o nowych częściach!

Same Old Love -Larry Stylinson (SMUT)Opowieści tętniące życiem. Odkryj je teraz