Synnyin kylmänä yönä, sydäntalven aikaan. Äitini nuoli kasvojani hellästi ja kuiskasi pehmeällä äänellään: Bluefur. Sain nimeni sinisen harjani takia. Minulla on myös neljä siskoa, jotka syntyivät samana yönä. Isää emme koskaan tavanneet, mutta äiti kertoi aina iltaisin tarinoita hänestä.
Isäni oli susi ja johti yhtä maan suurinta susilaumaa. Hän oli kaikista susista suurin ja voimakkain. Äitini tapasi hänet sattumalta metsässä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä tai ainakin niin äiti kertoi. He viettivät kaikki päivät yhdessä ja olivat onnellisia. Jotain kuitenkin tapahtui, sillä kun äitini huomasi odottavansa minua ja sisaruksiani ja oli menossa kertomaan isälleni ilouutista, hän oli kadonnut. Eivätkä he ole nähneet toisiaan sen koommin.
Elin kaksi kuukautta onnellista elämää suuressa kaupungissa perheeni ja ihmisisäntämme kanssa. Niin se oli silloin, kasvoin niin nopeasti ja oli aika löytää uusi koti. Isäntä pani minut sisarineeni pahvilaatikkoon ja vei kadulle. Kaikki äänet ja hajut olivat täysin uusia ja pelko sai kehoni tärisemään. Pelkoni huomattuaan, äitini kuiskasi minulle vielä yhden viisaan neuvon.
"Pysy rohkeana. Ainoa virhe on se, jos lakkaa yrittämästä."
Hän hyvästeli minut, ja neljä sisartani, ennen kuin katosi isännän mukana sankkaan lumisateeseen.
Katsoin vierestä kuinka tuntemattomat ihmiset ottivat sisareni mukaansa yksi kerrallaan, eikä mennyt kuin hetki, kun tajusin olevani yksin. Kuulin kuinka ohi menevät ihmiset katsoessaan minuum puhuivat suurista tassuistani ja harjasta. He myös mainitsivat sanan koirasusi. 'Mitä he sillä tarkoittivat?'
Odotin koko päivän, että joku ottaisi minutkin. Mutta kaikki ihmiset vain kulkivat ohi kylmästi. Yht'äkkiä pieni tyttö tuli juosten luokseni ja hän otti minut hellästi syleilyynsä.
"Isä katso kuinka ihana koiranpentu! Voimmehan pitää sen?" Tyttö kysyi isältään innoissaan.
"Etkö näe harjaa? Se on puoliksi susi." Mies murahti ja otti jämäkän otteen niskastani nostaakseen minut tyttäreltään.
"Tällaisesta tuholaisesta ei ole miksikään muuksi, kuin purkkiruoaksi." Mies lisäsi ja pudotti minut takaisin laatikkoon.
Päivä kääntyi lopulta yöksi ja kadulla ei kulkenut enää ainuttakaan ihmistä. Talvisin kaupunki oli todella kaunis, mutta kaiken kauneuden alla piilee karutodellisuus. 'Kukaan ei halunnut minua...' Murheen muurtamana jätin nuhruisen laatikkoni ja kuljin haparoiden kohti pimeää kujaa, aivan yksin.
أنت تقرأ
Bluefur - Siniturkin Tarina
عشوائيOlin erilainen ja hyljeksitty. Elämäni ei ole ollut helppoa ja olen katsonut monesti kuolemaa silmästä silmään. Nimeni on Blue ja tämä on tarinani.
