Dark Love (in Finnish)

1. What's happening to me?

Joshuan nk

Kellon ääni tikitti korvissani. Kuulin sen liiankin hyvin. Kello löi viisi yli kahdeksan ja puheensorina kaikui koko luokassa. Opettaja astui sisään. Sydämeni pampahteli luonnottoman nopeasti. En tiennyt, mitä oli tapahtumassa. Luokka täyttyi makean hunajaisesta tuoksusta.

En keskittynyt siihen, mitä äidinkielen opettajamme Mrs. Harrison sanoi, vaan tuijotin tuota kaunista tyttöä, joka oli juuri hetki sitten astunut luokan ovesta sisään. Hänen punertavat hiuksensa laskeutuivat kauniille laineille hänen olkapäilleen ja hänen lumoavan vihreät silmänsä huokuivat arkuutta, jota hän tunsi uutta kouluaan kohtaan. Hän on ihmissusi. Unohda hänet, ääni mielessäni kajahti. En voinut ajatella sitä. Minä halusin hänet, vaikken tuntenut häntä. "Esittelepä itsesi koko luokalle neiti Moore", mrs Harrison sanoi nokkavalla äänellään.
"Hei, nimeni on Leah Moore ja muutin tänne Chicagosta, mutta sukuni juuret ovat olleet täällä New Orleansissa jo satoja vuosia", hän kertoi. Leah Moore, maistelin nimeä suussani. Erittäin kaunis nimi. "Kiitos neiti Moore. Hmm... Mene istumaan, minne haluat", mrs. Harrison sanoo tylsistyneesti. Hän tulee minun viereeni! Kaikista luokan vapaista paikoista hän tulee minun viereeni! Tunsin, kuinka kämmeneni hikoilivat. En ole ikinä tuntenut näin. Näin, kuinka Leah käveli jännittyneenä, katsoen pelokkaasti ympärilleen. En ole ikinä nähnyt noin kaunista ja heiveröistä olentoa, kuin Leah oli juuri sillä hetkellä. Leah jännittyi entistä enemmän, kun huomasi minun tuijottavan häntä.
"S-saanko istua tähän?" hän kysyi aralla äänellään, joka kuulosti siltä, kuin tuhat lintua olisi laulanut maailman kauneinta laulua. "Istu pois", sanoin mahdollisimman välinpitämättömällä äänellä, sillä en halunnut kenenkään huomaavan, että tunsin jotain tuota tuntematonta tyttöä kohtaan. Minun ei kuulunut tuntea mitään, enhän haluaisi menettää kuuluisaa pahan pojan mainettani.
Siihen hän sitten istui, hän ei perääntynyt. Hän kuitenkin vältteli minun katsomistani. Tunsin kuitenkin, että hän halusi sitä palavasti. "A-anteeksi, e-en edes k-kertonut nimeäni. Olen Leah", tyttö yritti tutustua minuun epätoivoisesti, sen huomasi heti. Katsoin häneen päin ja näin hänen hymyilevän. Hän on niin kaunis, ajattelin. "Joshua", sanoin. "Olen Joshua Stevens" korjasin ja ojensin käteni.

Leahin nk

Hetki on tullut. Aika astua tuntemattomaan luokkaan, tuntemattomien ihmisten sekaan. Tämä olisi uusi alkuni, iloitsin. Kävelin mrs Harrisoniksi esittäytyneen naisen perässä tulevaan äidinkielen luokkaani. Pysy itsevarmana, kannustin itseäni, vaikka koko kehoni tärisi jännityksestä. Astuessani luokkaan nenäni tulvahti täyteen metsäisestä tuoksusta. Metsästä tulee mieleen koti. Nostaessani katseen maasta huomasin ainoastaan yhden oppilaan koko luokasta. Komean pojan, joka istui takanurkassa. Pojalla oli tummat ananasmallistaan ylikasvaneet, hieman kiharaiset hiukset ja siniset silmät, joissa näkyi jostain syystä keskellä hieman punaista. Oliko hän vampyyri? Ei, ei hän voinut, enhän minä muuten tuntisi vetoa tuota tuntematonta poikaa kohtaan. Kun huomasin hänen katselevan minua hämmästyneesti, käänsin heti katseeni pois. Hengitä, keskity olennaiseen. Kiersin katseeni muussa luokassa ja huomasin kaksi tyttöä ja jopa muutaman pojan, jotka hymyilivät minulle ystävällisesti. Mutta tuo mysteeri poika, -joka kiehtoi minua oudolla tavalla erittäin paljon-, tuijotti vain tunteettomasti eteenpäin. Huomasin kyllä hänen vilkuilevan minua muutaman kerran. "Esittelepä itsesi koko luokalle neiti Moore", sanoi mrs Harrison, minun mielestäni erittäin töykeästi. "Hei, nimeni on Leah Moore ja muutin tänne Chigagosta, sukuni juuret ovat olleet täällä New Orleansissa jo satoja vuosia", kerroin värisevällä äänellä. Mysteeri poika nosti heti sen sanottuani katseensa kohti minua. "Kiitos neiti Moore. Hmm... Mene istumaan, minne haluat", mrs Harrison sanoi, katsomatta minuun. Lähdin kävelemään luokan etuosasta kohti oppilaita. Monet katsoivat minua hyväksyvästi, mutta minä tiesin jo, minne haluan istua. Olin tiennyt sen jo siitä asti, kun astuin tähän luokkaan.

Kävelin epävarmasti kohti häntä. Kohti poikaa, jonka halusin tuntea läpikotaisin. "S-saanko istua tähän?" kysyin varovasti. "Istu pois", poika sanoi tunteettomasti. Siinä minä sitten istuin, miettien, sanoisinko jotain tuolle vieressäni istuvalle komistukselle. Päätin sitten sählätä ja sanoa jotain typerää. "A-anteeksi, e-en edes k-kertonut nimeäni. Olen Leah", hymyilin hänelle. Poika käänsi katseensa minuun ja hymähti. "Joshua", hän sanoi. "Olen Joshua Stevens", hän esittäytyi ja luulin jopa näkeväni hymyn pilkahduksen hänen huulillaan, joita jostain syystä himoitsin. Hän ojensi kätensä ja minä tartuin siihen epäröimättä. Sitten minä tunsin sen. Se tuntui siltä, kuin tuhannet ja tuhannet ilotulitteet olisi ammuttu yhtäaikaa. Se tuntui siltä, kuin sieluni olisi täyttynyt elämällä, ihan kuin tähän astinen elämäni ei olisi ollut mitään. Se tuntui siltä, kuin sadat perhoset olisivat lehahtaneet lentoon maailman kauneimmalta niityltä. Minä tiesin, mitä juuri tapahtui. Minä löysin Sielunkumppanini. Tunsin, kuinka suteni, Alexa ulvoi sisälläni innosta. Ymmärsin häntä. Hänhän oli vihdoin täysisusi. Ennen hän oli vain ääni päässäni. Nyt minä ja Alexa olimme vihdoin yhtä. Heräsin ajatuksistani, kun huomasin Joshuan hämmästelevän äskeistä. Voimme kertoa rakkaallemme kaiken yhdessä, Alexa iloitsi.

✖✖✖

Ensimmäinen osa valmiina wuhuu! Eli siis kirjoitan tätä tarinaa yhdessä parhaan kaverini kanssa ➡ SaraMariaLindqvist (ei olis inspis yksin riittäny, ehkä sit joskus kirjoitan jotain omaa 😉) tarkoitus olis, että luvut julkaistaan tällä mun käyttäjällä ainakin toistaiseksi (ellei sit ole mahdollista et voitaisiin molemmat julkaista tähän lukuja omilta käyttäjiltä?) mutta niin kiitos ideasta fu-ckingnobody (kirja: Book ideas; in English and Finnish) kansi tulee luultavasti kans muuttumaan, koska en ite oikeen osannut tehä mitään mahtavaa. Mut jos tiedätte jonkun joka osaa kommentoikaa käyttäjä, niin voin vaikka sit laittaa hänelle viestiä!
See ya next time!
~ Veera