Rakkaus isolla ärrällä?

osa 1

4 tuntia ennen itsemurhayritystä
---------
Istun sohvalla, ja katson ikkunasta kaukaisuuteen. Olin jälleen joutunut tappeluun, joka oli minun syytäni. Tai nii HE väittivät, mutta minä olen eri mieltä. Minun mielestäni, se oli vain puoliksi minun syytäni.
  Havahdun, kun ovikelloa soitetaan ja nousen irvistäen. Kurkkaan ovisilmästä, ja näen TODELLA rakkaan isäni -huomatkaa sarkasmi-. Avaan oven, ja huuli turvonneena kysyin: "No, mitä asiaa?" Isäni katsoo minua ensin häkeltyneenä, mutta rupeaa raivoamaan.. taas.
  Odotan, kunnes hän on lopettanut ja kysyn sitten: "Oliko vielä muuta?" Hän vain pudistaa vihaisena päätään ja mutisee -luullen, että en kuule- "Miksi minä olen saanut noin saamattoman pojan." Paiskaan oven kiinni hänen nenänsä edestä, ja menen sohvalle. Istun alas, ja otan piirrustusvihkoni pöydältä kynän kera, ja alan piirtämään.
■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■
5 min. ennen itsemurhaa
-----------
Saan piirrettyä kasvot valmiiksi, kun aivoihini iskee muistikuva isästä.. mutisemassa. Minusta. Niinpä.. minä olen saamaton.. muutama kyynel pääsee poskilleni, ja lähden kohti keittiötä, aikomuksenani laittaa ruokaa. Mutta.. törmäänkin veljeni virkapukuun. Muista, että hän oli laittanut aseensa keittiön pöydälle, joten lähden pikakävelyä kohti keittiötä.

Mutta...

Veljeni seisoo noin kymmenen metrin päässä aseesta, nojaten toiseen pöytään. Enkä minä huomaa häntä..

Otan aseen pöydältä, ja lataan aseen. Sen jälkeen osoitan, sillä sydäntäni.. kuulen, kuinka joku juoksee minua kohti, ja näen -kuin hidastettuna-, kuinka veljeni juoksee minua kohti. Joku tarttuu aseeseen.. luultavasti veljeni. Painan liipaisinta. Tunnen kivun. Mutta en ihan sydämessä asti. Sydämen vieressä. Sitten kaikki pimenee.

Näin tässä eka osa ja laittakaa kommenttia.. tää saattaa olla ensimmäisissä osissa tylsä, mutta pian paranee..