Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Se oli täyttä ja puhdasta kärsimystä, olla tuhansien kilometrien päässä toisistaan.
Se sattui, se todellakin teki niin, muttei Megan voinut elää ilman toista. Nainen oli turvassa, turvassa sen ajatuksen kanssa, että jossain tälläkin hetkellä joku tuntee samoin.
Se joku oli Louis. Louis Tomlinson, supertähti, jota sattui. Se riipi hänen sydämensä kappaleiksi, kun toista ei voinutkaan suudella, ei koskea ollenkaan.
Kolme vuotta oli pitkä aika. Sen ajan he saivat rakastaa, ilman esteitä, juosta käsi kädessä auringonlaskuun. Siksi saattoi kuulostaa kummalliselta, miksi parikin kuukautta pystyikin tekemään niin paljon tuhoa.
Vastaus oli rakkaus.
Lyhyt ja ytimekäs, love, amour, amor, amore, vaikkapa ukuthanda, jos vain siltä tuntui. Se on zulua, mutta vaikka sanan alkuperä oli mistä kotoisin, merkitys oli aivan täsmälleen sama.
Rakkaus oli sitä, kun juoksi maratonin jalka kipsissä toisen vuoksi.
Se oli sitä, kun kaikki ulkomaailma vähitellen sumentui, jättäen jäljelle vain heidät kaksi.
Se oli myös pelottavaa. Se satutti, se laittoi kärsimään.
Megan pelkäsi, muttei tehnyt sitä yksin. Myös Louis tunsi samoin, eikä kumpikaan voinut olla kertomatta sitä.
Kumpikaan ei halunnut rakastua, se tapahtui kuin itsestään.
Rakkaus oli aitoa, kun siihen ei ajatuksissaan uskaltanut suostua. Silloin, kun pelkäsi, eikä halunnut mitään vakavaa, mutta huomaamattaan lankesi ansaan.
Rakastui, niin Megan ja Louis tekivät.
Mikään ei erottanut parivaljakkoa. Se oli kuin pakettidiili.
Haluatko Louisin? Tässä sinulle myös Megan.
Kaikki kadehtivat.
He ehkä kadehtivat Megania, tummaveristä kaunotarta, joka hurmasi teinityttöjen suosikkinallekarhun.
Tai sitten he kadehtivat Louisia, he kadehtivat tuon elämäntyyliä, omaisuutta, elämänkumppania, oikeastaan kaikkea, mitä tuolla oli.
