Raadeltu | Drarry

2. Harryn ongelmat kuuluvat Mcgarmiwalle

Harry kuuli jysähdyksen, ja uskalsi kurkistaa Malfoyn suuntaan. Potter hiipi lähemmäksi sauva valmiina. Hän näki runnellun Dracon makaavan omassa veressään. Harry henkäisi ja valui polvilleen ruumiin vierelle. Syviä avohaavoja oli joka puolella, ja veri värjäsi haamunvalkean paidan tummaksi.

"Olen pahoillani", Harry kuiskasi ja nousi seisomaan. Potter oli käyttänyt yhtä Puoliverisen Prinssin kirouksista, eikä Harry osaisi parantaa niitä. Mustahiuksinen tuijotti Dracoa, ja peruutti ovelle. Harry oli juuri lähdössä, kun Kalkaros pyyhälsi hänen ohitseen. Hän pysähtyi Dracon ruumiin taakse ja mulkaisi Potteriin.

Harry ymmärsi oikein tai väärin poistua paikalta. Hän juoksi korkeimpaan tähtitorniin ja vajosi lattialle nyyhkyttämään. Yön ollessa pitkällä, Harry viimein nukahti itkiessään itsensä uneen.

Aamulla herätys ei ollut mitä mainioin, sillä aurinko paistoi suoraan Potterin smaragdinvihreisiin silmiin. Harry nousi ja huomasi olevansa aivan väärässä paikassa. Viime iltainen tapahtuma iskeytyi hänen päähänsä. Harry kielsi itseään itkemästä, ja itku kurkussa käveli myöhäiselle aamiaiselle. Draco oli silpoutunut Harryn takia, jonka vuoksi hänen oli vaikea pidätellä itseään langettamasta samaa loitsua itseensä. Hän oli ollut niin typerä, käyttää nyt aivan tuntematonta kirousta.

Hermione Roneineen istui pöydässä huolestuneen näköisenä. Mutta ensin Potter näki Dracon. Platinablondi tuijotti lautastaan Luihuisten pöydässä. Kalkaros mulkoili erityisen paljon Harrya. Dracossa ei ollut mitään fyysisiä ongelmia. Harry tiesi, että hän oli raapaleina, eikä niitä haavoja voisi parantaa mikään.

"Harry, haloo!" Hermione riuhtoi käsiään pojan silmien edessä. "Näytät aivan väsyneeltä, et tullut yöksi makuusaliin, ja kaiken lisäksi olet menettänyt näkösi. Mikä sinua vaivaa!" Ron marmatti. "Ääh, antaa olla. Mitä väliä sillä on", Harry aloitti mutta sai vastaukseksi tiukan katseen Hermionelta.

"Kuulin että olit huutanut Ginnylle. Luuletko hänen olevan kunnossa! Ginny itki eilen oleskeluhuoneessa." Hermione tiukkasi. "Harry, minun on mentävä raportoimaan Mcgarmiwalle...", tyttö kuiski. "Ginny ei viehätä minua! En ole kiinnostunut hänestä lainkaan! Jättäkää minut vain rauhaan!" Harry huudahti. Sali hiljeni yhtäkkiä, ja sivusilmällä katsoessaan Harry näki Draconkin nostavan katseensa. Pojat tuijottivat toisiaan, mutta silti Harry ei osannut arvioida ihastuksensa tunteita.

Potter nousi seisomaan ja rähisi äkäisesti: "Minun elämäni ei kuullu teille, ei Mcgarmiwalle eikä kenellekkään muulle. Älkää edes harkitko minun olevan Ginnyn poikaystävä. Olen yksin." Kaapu liehuen kuin ilmetyllä Kalkaroksella, kun mustahiuksinen poika poistui salista. Tänään oli maanantai, joka tarkoitti kahta yhteistä tuntia Luihuisten ja Dracon seurassa. Jippii.

"Ginny ei viehätä minua! En ole kiinnostunut hänestä lainkaan! Jättäkää minut vain rauhaan!" Harry huudahti. Sali hiljeni yhtäkkiä, ja sivusilmällä katsoessaan Harry näki Dracon nostavan katseensa. Pojat tuijottivat toisiaan, mutta silti Harry ei osannut arvioida ihastuksensa tunteita.

Potter nousi seisomaan ja rähisi äkäisesti: "Minun elämäni ei kuullu teille, ei Mcgarmiwalle eikä kenellekkään muulle. Älkää edes harkitko minun olevan Ginnyn poikaystävä. Olen yksin." Kaapu liehuen kuin ilmetyllä Kalkaroksella, mustahiuksinen poika poistui salista. Tänään oli maanantai, joka tarkoitti kahta yhteistä tuntia Luihuisten seurassa. Jippii.

Muodonmuutokset menivät keskinkertaisesti, sillä Harry ei saanut muutettua tikkua tulitikuksi. Se muuttui vain suoraksi kepiksi, jonka voisi tunkea jonkun ahteriin, mustahiuksisen velhon mielestä. Tunnin päätyttyä Harry suunnisti suoraa päätä ulos istumaan. Ärsyttävä äänensävy kuului hänen takanaan.

"Hän ei tullut eilen makuusaliinsa. Professori, Harrya täytyy varoittaa", Hermione kertoi Mcgarmiwalle keskellä käytävää. Potter otti tavaransa, ja huomaamattomasti lähti sisälle.

Liemituntilla Kalkaros vähensi rohkelikoilta pienimmästäkin virheestä pisteitä, eikä säästellyt opettajan asemaansa pomottaen vihollistupaansa. Harrylla oli keskittymisvaikeuksia Kalkaroksen tuijottamisen vuoksi, eikä saanut lientään aikaan. Puoliverisen prinssin kirjan hän oli jättänyt makuusaliinsa, sillä se aiheutti vain vahinkoa. Tosin hän joutui varastamaan Seamusin kirjan täksi tunniksi. Lisäksi hän tahtoi pois Dracon luota, ennenkuin alkaisi selittelemään tekoaan.

Tunnin päätyttyä, Harry joutui viimeiseksi viemään huonon aikaansaannoksensa Kalkarokselle. Potter yritti poistua luokasta, mutta liemimestari paukautti oven nenänsä edestä. Harry kääntyi ärtyneenä Kalkaroksen puoleen. "Potter, en tahdo kuulla selityksiä. Näytä liemikirjasi", hän totesi ja seisoi kädet ristissä. Harry otti hämmästyneenä Seamusin kirjan ja ojensi sen Kalkarokselle. Kirjassa ei onneksi ollut Seamusin nimeä. Kalkaros selasi kirjan, muttei löytänyt mitään epäilyttävää. "Mistä sait sen?"

"Minulla ei ole hajuakaan mistä puhut", Harry valehteli. "Valehtelija!" Kalkaros murahti ja nosti Harryn seinää vasten. Potter mulkoili professoria, mutta se oli vaikeaa tukalassa asennossa. "Aion selvittää sen! Sinä melkein tapoit Dracon, senkin typerys!" Harryn oli myönnettävä, että se oli täyttä totta.

Liemimestari pudotti pojan ja siristi silmiään. "Voit olla varma, liemituntisi tulevat olemaan...", Kalkaros astui niin lähelle, että Harry näki hänen valtavan nenänsä sentilleen. Hänen lauseensa jäi kesken, sillä Harryn takana kuului ääniä. Kengät vinkaisivat lattiaa, ennen kuin askeleet vaihtuivat juoksuksi. Kalkaros ei tuntunut välittävän pätkääkään, vaan jatkoi hyytävän matalalla äänellään: "Liemituntisi tulevat olemaan yhtä helvettiä." Ote Potterin kauluksesta irtosi ja tuttu maankamara tuntui alla. Liemimestari käännähti luokan perälle, ja hävisi lopulta kokonaan näkyvistä. Harry heilautti oven auki niin, että se kolahti seinään ja otti jalat alleen.

(28.1 19:24)