Los Angeles

1

Varauksellisesti sanon että tässä tarinassa puhutaan espanjaa ja se on peräisin google-kääntäjästä joten älkää ihmetelkö jos ne on vääriä käännoksiä ja kaikki muut mitä sanotaa on englanniks mutta kirjotan ne ihan suomeksi :)

Words 1766

"Meghan olethan sä nyt ihan varma että sä haluat muuttaa isäsi luokse ja sen kiukkusen naisen, joka haluaisi olla niin kovasti äitipuolesi?" Äiti varmisti vielä kun olin eteisessä pukemassa valkoisia chucksejani ja olin valmis lähtemään kesäksi Los Angelesin lämpöön isäni ja ei niin pahan äitipuoleni luokse. Haley oli kans tullut meille ja katsoi myös minua surumielisesti samoin kun äitini.
"Oon ja äiti ei se oo kun kahdeksan viikkoa ja minä tulen takas ja koitan aina soittaa joka päivä ja Haley me jutellaan joka päivä ja ilmotan heti jos isken sieltä jonkun ja sinä isket täältä tai sieltä lontoosta jonkun, ja lupaan soittaa sullekki joka päivä." sanoin ja halasin parasta ystävääni sitten halasin äitiä ja otin matkalaukkuni ja vilkaisin vielä taakseni ennen kun taksi kaarsi pihaan ja suljin oven.

Taksikuski nosti laukkuni takakonttiin ja astuin itse takapenkille ja kun kuski tuli takaisin ilmoitin että vie minut Barcelonan lentokentälle. Kuski kaarsi pihasta ja suuntasi pois pikkuteiltä ja sitä kautta lentokentälle. Matkassa meni noin 30 minuuttia ja kun viimein saavuin oikeaan terminaaliin se oli täynnä edelliseltä koneelta tulleita ihmisiä.
Suuntasin heti turvatarkastukseen ja vastaaviin jotta pääsisin ruuhkasta. Kun olin vienyt laukkuni päätin mennä puoleksitoista tunniksi ennen koneeseen pääsyä kiertelemään kauppoja.

"HYVÄT MATKUSTAJAT SEURAAVAAN KONEESEEN BARCELONA-BOSTON-LOS ANGELES VOI MATKUSTAJAT JO SIIRTYÄ" kuului kuulutus joten pompparin penkiltä että pöytäkin melkein heilahti kumoon. Lähdin kävelemään ripeästi kohti bussia joka veisi lentokoneen juurelle ja tietysti se oli täysi joten päädyin seisomaan ovelle. Kun pääsin lentokoneeseen olin iloinen että takanani ei istunut uhmaikäistä kakaraa joka potkisi koko matkan penkkiä mutta siellä oli 13 vuotias poika joka kuolasi minua koko matkan.

Eli selkeydeksi vanhempani erosivat kun olin neljä, ja jos äidiltä kysytään isä jätti meidät. Tilanteelle löytyy monia versioita mutta itse olen tyytyväinen siihen että olen isäni kanssa väleissä ja olen nyt matkalla Los Angelesiin.

Kun viimein kone laskeutui Los Angelesiin olin mielissäni kun pääsin eroon kuojaalasta ja kun pääsin kävelemään, koska jalkani oli lähes tunnottomat.
Väistelin ihmisiä jotta saisin laukkuni ja pääsisin ulos täältä. Tietysti laukkuni oli viimeisten joukossa enkä ollut vieläkään törmännyt isään, Racheliin tai kolmeen tulevasta sisaruksesta.
Istuin rauhassa alas kun olin saanut punaisen matkalaukkuni ja tietysti edessäni piti istua joku kuuma Los Angelesilainen kundi joka tiiraili minua mustien Reiban merkkisten aurinkolasien välistä ja haroi brunetteja hiuksiaan.
"Voitko lopettaa." Tietysti ilmaisin asian omalla äidinkielelläni eli espanjalla joten tuo ei ymmärtänyt.
"Anteeksi mitä sanoit?" Työ kysyi
"Että voisitko lopettaa tuon tiirailun?" Sanoin tällä kertaa englanniksi joten hän ymmärsi.
"Enpä tiedä, kiva aksentti muuten."
"Älä edes yritä mielistellä." Sanoin naurahtaen.
"Oletko espanjasta tai jotain kun et kuulosta ihan meksikolaiseltakaan?"
"Olen Barcelonasta." Myönsin hetken mietittyäni. Kuulen tutun soittoäänen reppuni etutaskusta ja tietysti soittaja on isä.

"Hola papá." Sanon puhelimeen
"Sí"
"Pero el padre que ni siquiera sabía lo que parece"
"Bien bye." Katkaisen puhelun ja näen edessäni mitä hauskimman ilmeen.

"Mä ymmärsin yhden sanan ja se oli 'hola'." Sanoi tuo brunette mietiskelevä ilme kasvoillaan joten pystyin vain nauroin vain.
"Joo siis isäni vain ilmoitti että nuorempi veljeni tulee hakemaan minut." Sanoin naurahtaen.
"Mikä muuten sun nimi on?" Tuo kysyi enkä kerennyt edes vastata kun kuulin jo lähes tyhjästä odotustilasta oman nimeni.