Don't Open the Door to Strangers

Luku 1

Oli kesälomani ensimmäinen päivä. Heräsin aikaisin auringonsäteiden häikäistessä silmiäni ohuiden verhojen läpi. Hapuilin herätyskelloa yöpöydältä silmät puolittain auki ja huomasin sen olevan vasta varttia vaille kahdeksan.

"Mmmhhmm", ynähdin ja hautasin kasvot takaisin tyynyyn. En kuitenkaan saanut unen päästä enää kiinni vaan nousin istumaan sängyn reunalle. Koirani Lucy nukkui jalkopäässä mutta nosti heti päätään kun pomppasin pystyyn. Tungin jalkani tohveleiden sisään ja laahustin alakertaan Lucy perässäni.

Keittiössä tuoksui tuore kahvi ja pekoni. Äitini Claire oli valmistautumassa töihin lähtöön.
"Huomenta, sunshine", äiti naurahti sulkiessaan jääkaapin oven. Hän viittasi selkeästi väsyneeseen olemukseeni ja pörröiseen tukanpehkooni.

Otin ison mukin kahvia ja kapusin istumaan korkealle jakkaralle työtason ääreen.
"Äiti, lopeta. Sinä tiedät että vihaan tuota sanaa", mumisin ja hörppäsin kahvia. Se oli taivaallisen hyvää. "Tiedän, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Anteeksi."

Äiti otti puhelimensa pöydältä ja sulloi sen käsilaukkuunsa. Sitten hän kiiruhti eteiseen peilin eteen lisäämään hiukan kirkkaanpunaista huulipunaa, kohentamaan kampaustaan ja nappasi koukusta auton avaimet. Menin toivottamaan hänelle hyvää työpäivää. Äitini vaaleat hiukset kutittivat poskeani kun hän halasi minua. "Nähdään illalla!"

▫▫▫

Istuin iltapäivällä talomme kuistilla parhaan ystäväni Emilyn kanssa. Nautimme kylmää limonadia ja vaihdoimme kuulumisia. Emilyn isoveli Eric oli lähtenyt reppureissaamaan Eurooppaan kavereidensa kanssa ja tulisi takaisin vasta kun koulut alkavat.

"Vau! Kuulostaa kivalta. On varmasti jännää kierrellä maasta toiseen ja nähdä uusia kaupunkeja. Minäkin haluaisin päästä joskus matkustelemaan." Rapsutin Lucya leuan alta ja otin kulauksen limonadia lasista. Sitten katseeni kiinnittyi kadun toiselle puolelle.

Emily jatkoi vielä samasta aiheesta, mutta nyt osa meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän huomasi tyhjän tuijotukseni ja heilautti kättään silmieni edessä. En tajunnut sitä koska olin niin keskittynyt seuraamaan tapahtumaa naapurissa.
"Haloo? Maa kutsuu Natalieta!"
Hieraisin silmiäni ja katsoin Emilyä. "Anteeksi, anteeksi todella paljon. Mutta katso tuonne." Osoitin sormellani ja Emily käänsi päänsä.

Tien reunassa seisoi iso muuttorekka. Ystäväni katsoi taas minuun hämmentyneenä. "En nyt oikein ymmärrä mitä sinä ajat takaa."
Pyöräytin silmiäni. "Milloin viimeksi olet nähnyt muuttorekan näillä nurkilla? Kuka tänne edes haluaisi muuttaa?" Emily mutristi huuliaan ja sanoi: "Olet oikeassa. Siitä on vuosia kun joku on viimeksi täältä lähtenyt, tai tänne muuttanut. Mutta nyt asiaan on tullut muutos. Kirjaimellisesti. Hei oikeasti Natalie..."

Nousin ylös tuolista ja nojasin kuistin pylvääseen. "Muuttaakohan tuonne joku perhe vai miksi niillä on noin paljon tavaraa?"
Emily tuijotti minua ja huokaisi. "Nat, ei. Minä tunnen tuon katseen. Älä yritäkään kehittää tuosta taas jotakin hullua päähänpinttymää."
"Eikö sinua kiinnosta tietää kuka tai keitä he ovat? Minua ainakin kiinnostaa."
"Sinä oletkin niin utelias, minä en", Emily sanoi ja tuli viereeni seisomaan kädet puuskassa.

Näimme kuinka talosta astui ulos yhtäkkiä pitkä ja treenatun näköinen noin viisikymppinen mies. Hänellä oli tumma parransänki ja käsivarsissaan tatuointeja.

"Ei pahan näköinen", Emily virnisti.
Voi hyvä luoja, ajattelin. "Minusta hän näyttää aivan linnakundilta", sanoin.
Seurasimme kuinka muuttomiehet ja uusi naapurimme kantoivat sisään tavaraa. Sitten partanaama nappasi rekasta kainaloonsa jättikokoisen nallekarhun ja kiikutti sen taloon. Emily ja minä vilkaisimme toisiamme ja Emily kysyi huvittuneena: "Mitä tuollainen raavas aikuinen mies tekee nallekarhulla?" Aloimme molemmat nauramaan hysteerisesti emmekä huomanneet olevamme katseen alla.

Hyvästelin Emilyn rappusilla ja käänsin selkäni palatakseni takaisin sisälle. Saatoin melkein tuntea silmäparin selässäni. Käännähdin vielä ympäri, mutta katu oli jälleen hiljainen. Muuttorekka oli lähtenyt. Kuulin vain lehtien vaimeaa havinaa puissa.