Henry istuu kirjoituspöytänsä ääressä ja miettii, kuinka monimutkainen tunne rakkaus onkaan.
Sitä ei voinut vain kirjoittaa ylös paperille samanveroisena kuin arkisen ostoslistan tai muistilapun.*
Kuinka kummassa saattoi kirjoittaa muistilapun tunteesta, jota ei voinut opetella kirjasta?
Rakkaus ei ollut sellainen tunne, jonka saattoi hetkellisesti kokea ja muistaa ja lopulta vain unohtaa kokonaan.Rakkaus oli niitä tunteita, joihin saattoi kerran uppoutua ja unohtua. Kuilu oli niin syvä, ettei sieltä voinut päästä ylös. Tarranauha piti niin tiukasti kiinni, että siitä ei voinut irtautua.
Ei. Rakkautta varten ei tarvinnut muistilistaa. Kerran tuntemaansa oli vaikea unohtaa.Rakkautta ei voinut myöskään kirjoittaa osaksi ostoslistaa.
-1 kilogramma appelsiineja
-perunoita
-2 purkillista vadelmahilloa
-5 litraa maustamatonta jogurttia
-paketillinen vehnäjauhoja
-hyppysellinen rakkauttaRakkautta ei voinut ostaa. Se ei ollut aineellista. Sitä ei voinut valita kaupan hyllyltä, asettaa ostoskoriin ja jatkaa kärryjen työntämistä käytävää pitkin. Kenelläkään maailmassa ei ollut varaa ostaa rakkautta. Se täytyi saada lahjaksi. Se täytyi ansaita.
Rakkaus ei ollut käyttötavaraa. Sitä ei tarvinnut vetää joka päivä ylleen tai syödä aamupalaksi.
Se oli ja pysyi, kun siihen oli kerran törmännyt.
Nurkkaan sitä ei voinut hylätä. Sen saattoi haudata, mutta vähintään yksi nurkka pisti jostain aina esiin ja muistutti olemassaolollaan.*
Yökään ei muuttanut rakkautta miksikään. Se ei ollut verrattavissa hetkelliseen suuttumuksen puuskaan, joka oli kadonnut aamulla ajatusten kirkastuttua.
Rakkaus ei jättänyt rauhaan valveen toisella puolellakaan. Sitä oli ripauksina unihiekassa. Se tarttui kiinni unimaailmaan ajelehtivan laivan purjeisiin. Se seuraa sydämessä varjoista valoihin ja unesta valveeseen.
*
Painajaisissa ihminen käsitteli pelkotilojaan. Rakkaudella oli osuutensa niissä.
Kuinka monta kertaa alitajunnassaan joutuu näkemään rakkaansa kuolevan tai katoavan? Kuinka monta kertaa yössä tarvitsee herätä pakokauhuun? Kuinka monta kertaa täytyy uskotella itselleen, että mikään ei pääse haavoittamaan rakastasi?*
Henry on toivoton. Hänen paperinsa kiiltää edelleen putipuhtaana ja tyhjänä. Hän ei osaa piirtää rakkautta. Hän ei osaa selittää rakkaalleen, mitä tuntee tätä kohtaan.
Hän osaa vain unelmoida.
Kumpa hän voisikin avata sydämensä ja näyttää minkälaisia unelmia ja tunteita se piti sisällään.
Rakkaus on niin vaikea tunne, että sitä piti purkaa osiin ja yrittää selvittää, mitä kaikkea se piti sisällään.Kumpa voisin purkaa sydämeni tähän pieneen paperiin.
Kumpa voisin tehdä sinut onnelliseksi muutamalla sanalla.
Kumpa voisin piirtää rakkauteni sinua kohtaan.
Se tekisi monesta asiasta yksinkertaisempaa.
YOU ARE READING
Mustepisaroita paperilla
Short StoryKuka olisi arvannut, että kyyneleet voisi pudottaa vain yksinkertaisina mustepisaroina? Jos ihmisessä on tarpeeksi surua, hän voi luoda toisen maailman. Maailman, jossa sydän on kevyt ja vaikeuksia helpompi käsitellä. (Lyhyitä tarinoita eri aihei...