Broken heart - Next 10 miles - FINNISH

4. Tanssia ja kateutta

"Mä nään, että sä pidät siitä."

Kata kattoo mua kulmiensa alta. Se tietää, mitä mä aijon sanoa, eikä se välitä tippakaan. Mä tiedän sen jotenki.

Lauantaina Kata lähti vasta kun Nikoki lähti. Ne oli menny yhtä matkaa. Mun kurkkua oli kiristäny ikävästi, kun ne oli lähteny pihasta. Mä olin varma, että Kata oli vielä tahalleen roikkunu Nikon kaulassa, ihan vaan mun kiusaks. Sunnuntainaki me päädyttiin kolmestaan hengaileen. Tai oikeestaan me oltiin Nikon kans päätetty hengailla ja Kata oli tietty kuttunu ittensä paikalle.

On maanantai ja normi koulupäivä. Mulla ja Katalla on hypäri, eikä käytävillä näy muita. Me istutaan aulan sohvilla ja tapetaan kahestaan aikaa. Tai tapettiin, kunnes mä nyt otin Nikon puheeks.

"Entä sitte?" Kata kysyy laiskasti ja selaa kännykkäänsä.

Mä pähkäilen hetken, miten asettasin sanani. Mä en todellakaan halunnu Katan vihoja niskaani. Jos mä vaan kieltäsin Kataa iskemästä korppikotkan kynsiään Nikoon, niin kuin mä rehellisesti ajattelin, Kata sais kauheet raivarit. No thanks.

"Mä tiedän, ettei tunteille voi mitään", mä päätän alottaa.

Se kuulosti fiksulta. Se kuulosti siltä, että mä haluun vaan hyvää.

"...mutta voisiks sä olla iskemättä Nikoa?"

Kata laskee kännykän hitaasti ja kattoo mua terävästi. Se on kauan aikaa hiljaa ja vaan kattoo mua. Mä odotan, että se kohta alkaa huutamaan mulle tai jotain. Mutta se ei huuda.

"Miks?"

Mä oon hiljaa. Mä en uskalla sanoa todellista syytä. Tai siis sitä ensisijasta syytä. Mä en kykene myöntää sitä Katalle tai varsinkaan ittelleni. En vielä. Siks mä en sano sitä ääneen niinku mun pitäs.

"Niko on mun frendi. Yhtä hyvä frendi kuin säkin. Mä en haluu, että kumpikaan teistä satuttaa itteensä", mä sanon ja yritän keksiä nopeesti lisää perusteluja.

"Mutta miks sä pelkäät, että Nikon iskeminen satuttais mua tai sitä?" Kata kysyy, ihan ku se ei ymmärtäis, mitä mä ajan takaa.

"Mä en halua arvostella sua", mä sanon hitaasti ja nään Katan keskittyvän mun joka sanaan, "mutta sulla vaihtuu miehet aika tiuhaan tahtiin. Mä en halua, että sä leikit hetken Nikolla, ennen ku sä heität sen roskikseen niinku resusen nuken."

Mä tiedän, että mä sanoin aika pahasti. Katan ilme kertoo sen mulle todella selkeesti. Mutta jokanen sana on totta. Kata on peluri. Se ei ala seurusteleen ja kaikki on sille kertakäyttö kamaa. Oli kans totta, etten mä ollut välittänyt siitä, ennenku Niko sattu sen kiikariin. Eihän mulla aikasemmin ollu frendiä tai muuta vastaavaa, joka ois voinu joutua Katan kohteeksi.

"Entä jos mä haluanki pitää sen?" Kata sanoo hiljaa.

Mä en usko korviani. Mä katon Kataa, joka on alkanu näpertää kännykän kuoria hermostuneesti. Mä en usko sitä, mä en usko että se on yhtäkkiä tehny parannuksen. Mä en usko, että se kohtelee Nikoa yhtään sen paremmin kuin Markusta, jonka se dumppas viime viikolla. Vaikka Kata alkaiski seurusteleen Nikon kans, mä en usko, että niiden suhde kestää ees kahta viikkoa. Siitä mä olen sataprosenttisen varma.

Just kun mä aijon sanoa sen, kello soi ja luokkien ovet paukahtelee auki. Käytävät ja aula täyttyy puheliaista opiskelijoista. Mä nielasen sanani. Aattelen, että ehkä niin on parempi. Sitte mä nousen ylös ettiäkseni Nikolain.

Me ollaan Nikon kans sovittu treenit. Mä yritän ettiä sitä käytäviltä, mutta mä en nää sitä missään. Lopulta mä luovutan ja meen oottaan sitä liikuntasaliin. Mä heitän mun laukun penkin viereen ja istun alas oottaan sitä.