BigBang Tekstiviestit| Suomi

Norja Chapter (Aitoa tarinaa)

((A/N; fuck it, epäonnistuin taas... Ei tullut ajoissa, liian sekava eikä päästy ees asiaan kunnolla.... Mun ei ikinä pitäis lupaa mitään... Tämä jäi siis kesken))

TARINASSA SAATTAA OLLA JA ON RISTIRIITAISUUKSIA TEKSTIVIESTIEN KANSSA

"...Pitäkää turvavyönne kiinni aina kun valo on päällä.."

Jiyoung katsoi tarkasti ruudusta lentokoneturvallisuusohjeita. Seungri kävi läpi viimeistä kertaa somet jonka jälkeen hänen pitäisi sulkea puhelin seuraavaksi 27 tunniksi. Pitkä matka oli edessä eikä kumpikaan osannut odottaa mitään Norjasta.

"Miksi sä katot ton noin tarkasti? Oot nähny ne ainakin 700 kertaa aikaisemminkin" Seungri kysyi Jiltä laittaen puhelimentansa taskuun.

"Oo nyt hiljaa, kohta tulee paras kohta" Ji sanoi ottamatta katsettaan ruudusta. Seungri pyöräytti silmiään.

Näytössä näkyi miten piti toimia jos lentokone tekee hätälaskun mereen. Isot keltaiset liukumäet avautuivat koneen keskiovista molemmille puolille. Ji alkoi hihittämään kun ihmiset paniikissa alkoivat laskea mäkiä alas ja molskahtivat veteen josta heitä sitten poimittiin pois.

"Lapsellista" Seungri sanoi äänettömästi.

Vähän ajan päästä ohjeet oli ohi ja kone alkoi vähitellen siirtyä kiitoradalle. Ji katsoi ikkunasta miten lentokenttä muuttui pienemmäksi ja pienemmäksi. Seungri taas piti silmiään kiinni, pureskeli purkkaa ja yritti tasata hengitystään. Hän ei ole koskaan tottunut nousuihin tai laskuihin ja hänen korvansa olivat tosi alttiita kivuille kun paine nousi. Monien satojen lentojen aikana hän on kuitenkin oppinut sietämään kipua eikä ota lentokoneella matkustamista enää niin vakavasti.

Ji otti Seungrin kädestä kiinni. Seungri avasi hetkeksi silmänsä ja näki Jiyoungin hymyilevän hänelle. Seungri hymyili takaisin mutta sulki nopeasti silmänsä uudestaan kun kapteeni ilmoitti nousun alkavan. Ji piti edelleen kädestä mutta katsoi nyt taas ulos ikkunasta. Hänen mielestään nousut ja laskut olivat juuri parhaita asioita lennoissa.

Kone alkoi kiihdyttämään kovaa vauhtia rullaten asvalttikiitorataa pitkin parisataa metriä kunnes pyörät irtaantuivat maasta. Koneen kärki nousi kohti taivasta. Seungrin korvat alkoivat reagoimaan paineesta, niinkuin oli odotettukkin. Seungri puristi nyrkkiään ja painoi itsensä niin syvälle penkkiin kuin pystyi. Kipu kesti noin viisi minuuttia ja sitten alkoi hellittämään kun kone oli saavuttanut oikean korkeuden. Seungri huokaisi.

* 4 tunnin päästä *

"EI SAATANA"

"Seungri rauhotu se on vaa laturi.."

"Mun lempi laturi! Ja ainoo!!"

"Mä kyl tiiän et oon sun ainoo ei tarvi muistuttaa"

"Häh"

"Mitä?"

" Ei mitää..."

Seungri oli saanut luvan käyttää taas puhelinta lentoemännältä. Prosentteja ei ollutkaan enää paljoa jäljellä ja sitten kun hän halusi lataa puhelintaan, laturi olikin jäänyt Daesungille.

"Eikö se vois vaikka lähettää mulle postissa sitä tai jotain.." Seungri sanoi epätoivoisesti.

"Osta vaan uusi"

"Noku.. Laturi"

"Let it goooo"

Jiyoung alkoi laulamaan let it gota tuntekkaasti koneessa. Onneksi kone oli yksityiskone koska jos matkalla olisi ollut muita, he olisivat varmaan kuuroutuneet. Kyllähän Ji osasi laulaa mutta ei mitenkään hyvin englanninkielellä.