Elämäni muiden käsissä

5

Emily

Verta.. Liian paljon verta..
En saa henkeä, heidän veren peittämät kasvonsa, minä tunnen heidät,... he ovat...he...
...ei...
...
...
...he ovat...
...
...vanhempani.
Lyyhistyn minua lähinnä olevalle tuolille. Silmäni sumentuvat ja tunnen kuinka kyyneleet valuvat poskilleni. Kyynelten jatkaessa matkaansa mekolleni peitän kasvoni polvilla. Halaan jalkojani.
"Äitisi elää yhä" Jason kuiskaa ja tarjoaa kättään avukseni. Tartun siihen. Hänen käsivartensa on vahva ja vankkumaton, kuin isällänikin. Silmäni sumentuvat uudelleen. Pyyhin silmiäni ja katson vanhempiani, molempien vatsoja on isketty puukolla. Hetkeen en saa henkeä. Tunnen pistävää kipua vatsassa, rintalastassa ja etenkin keuhkoissa. Tuntuu kuin suuri kivi olisi vieritetty rintakehäni päälle. Haluan vain huutaa, huudan, mutta suustani ei kuulu pihaustakaan.
Itkiessäni olen muuttunut punaiseksi kuin tomaatti, tiedän sen, mutten välitä. Irrotan otteeni Jasonin käsivarresta istuessani sängyn reunalle. Halaan haurasta äitiäni. Hän yrittää lohduttaa minua laulamalla lempilauluaan, mutta se saa minut vuodattamaan vain enemmän ja enemmän kyyneleitä.
Äiti pyytää minua katsomaan häntä silmiin, "Em.....olet...kaunis....ja..." äiti vaikenee ja sulkee silmänsä saaden minut hätääntymään. "..Olet ...myös erityinen.." hän pitää pienen tauon ja jatkaa: "laukussani on kirjeitä.. muutama...lue ne.. rakastan sin.....nua...Emmhh". Katson vierestä kun äitini hengittää hitaasti ja rauhallisesti. "Mäkin rakastan sua, äiti" soperran kyyneleideni seasta. "Sinä pystyt tähän" hän kuiskaa vaivalloisesti. Nyökkään ja pyyhin kyyneleitäni vain nähdäkseni hänenkin itkevän. Pyyhin pisarat äitini silmäkulmista. Hänen suunpielensä hivuttautuvat ylöspäin. Suukotan hänen otsaansa. Kuulen viimeisen henkäyksen pakenevan äitini hieman hymyileviltä huuliltaan.
Itken.
Samassa huoneeseen säntää monta ihmistä. Irtaudun äidistäni ja tartun tuon käteen. "Mä pystyn tähän..." huokaan itkuisena. Suukotan pehmeää kättä vielä ennen kuin nousen silmiäni pyyhkien ylös ja vilkaisen isääni. Parahdan. Kierrän vuoteen toiselle puolelle ja tartun tuon käsiin. "Isä.." kuiskaan kyyneleiden täyttämällä äänellä. Itkien painan toisen hänen käsistään poskelleni. Yritän lopettaa itkun, mutta kyyneleet vain valuvat,

yksi

toisensa

   jälkeen.

Tuli sellanen tunnemyrsky, et oli pakko kirjottaa.. enkä haluu pilata tätä tunnetta mikä tähän ehkä imeyty..nii tässä tää nyt ois... :D Korjailen virheet ehkä joskus... jos niitä löytyy...

-3lle