Oltiin Jiminin kanssa kävelyllä, keskellä yötä. Tänä yönä oli täysikuu, sattuipas sopivasti. Olin aina uskonut, että täysikuuhun liittyi jokin taika. Tiedän, typerää, mutta niin minä uskoin ja uskon edelleen.
Me päätettiin jo illalla, että lähdetään yöllä seikkailemaan. Ihan vaan sen takia, ettei oltu tehty pitkään aikaan mitään kahdestaan. Se oli nykyään vaan Yoongin kanssa. Mietit varmaan miksi yöllä. Noh, päätimme lähteä yöllä, koska silloin kukaan ei voisi häiritä meitä. Kukaan ei tulisi tietämäänkään, että olemme poistuneet huoneistamme. Vain me kaksi.
"Taehyung, mennäänkö tonne?" Jimin keskeytti mun ajatukset. "Juu, mennään vaan." Vilautin pojalle hymyni. Lähdimme vaeltamaan kohti pientä avonaista kukkulaa, josta voisimme yhdessä katsella tähtiä ja etsiä taivaalta tähtikuvioita. Pidin Jiminin kädestä kiinni tiukasti, pelkään menettäväni hänet kokonaan Yoongille. Olenko mustasukkainen? Ei, en ole. Olen ennemminkin onnellinen pojan puolesta, hän on löytänyt elämänsä rakkauden. En vain halua menettää parasta kaveriani.
Pääsimme kukkulalle ja istuimme pehmeälle nurmikolle. Onneksi nyt oli loppukesä, joten ei ollut kylmä, taikka liian pimeää. Näin juuri sopivasti Jiminin täydelliset kasvot ja se riitti minulle. Irrotin otteeni tuon kädestä ja siirryin makaamaan nurmikolle. Jimin tuli viereeni.
Katselimme tähtiä, kunnes molempia alkoi väsyttää. Emme tiedä kuinka kauan lopulta olimme siinä, mutta ainakin pari tuntia. Nousimme istumaan ja katselimme alas kaupunkiin. "Kaunista." Sanoin hymyillen ja Jimin nyökkäsi. "Jimin lupaa mulle, että pysyt aina tollaisena." Käänsin katseeni hymyilevään poikaan. "Mä lupaan, mutta millainen mä sitten olen?" Hän kysyi. "No, sä olet aina iloinen ja hymyilet kokoajan. Sä saat mutkin aina hymyilemään. Sä oot tosi ystävällinen ja auttavainen jokaista kohtaan, etkä satuttais edes kärpästä." Katselin taas tähtiä, samalla selostaen kuinka täydellinen kaveri Jimin oli. "Hiljaa jo Tae!" Poika naurahtaa. "Oot selittäny musta jo ainakin viisi minuuttia." Hän naurahti uudestaan. En edes itse huomannut ajan kulua. "Sä oot maailman parhain paras kaveri." Hymyilin. "Niin säkin Tae." Jimin silitti hiuksiani rauhallisesti.
"Jimin lupaatko sä olla mun paras kaveri ikuisesti?" Kysyin rauhallisesti, hieman väsyneenä. "Joo, ikuisesti." Hän hymyili ja halasi minua. "Entä ollaanko me erottamattomat loppuun asti?" Kysyin kääntäen katseeni takaisin poikaan. "Loppuun asti, erottamattomat." Hän otti kädestäni kiinni varovasti. "Mennäänkö takaisin? Kello tulee jo 4.." Hän kysyi, hymyillen tuota täydellistä hymyä. "Joo, mennään." Hymyilin. Nousimme ylös nurmikolta ja lähdimme kävelemään kotiin päin. Käsi kädessä.
Olimme erottamattomat.
Tähän oneshottiin sain inspiraariota Namjoonin ja Taehyungin uudesta biisistä nimeltä 4 o'clock. Toivottavasti piditte :)
