Venytellessäni vilkaisin sivusilmällä vasemmalla olevalla sängyllä makaavaan kämppikseeni, joka tuhisi menemään kääriytyneenä vaaleanpunaisiin lakanoihin. Tuon Blondit hiukset valuivat hiukan alas sängyltä melkein koskettaen maata. Omat hiukseni taas koskettivat hädin tuskin olkapäitäni. Mustat epäsiistit hiukseni olivat kuin harakanpesä, mutta kukapa sitä täällä olisi katsomassa?
Laskin kädet takaisin pöydälle ja etsin katseellani kahvikuppia jonka olin juuri laskenut pöydälle. Nappasin sen toiseen käteen ja toiseen taas etsin kynän jostain paperien syövereistä jatkaen siten kirjoittamista A4 kokoiselle paperille.
Pyh, ei tää mua niin paljon muuten olis kiinnostanut mutta vanhemmat oli pakottanut nostamaan maantiedon numeroa. Kyllähän se ihan kätevä olisi, koska tieteen alalla ei voi jäädä kysymään että missäs se Sveitsi olikaan.
Pian sain kirjoitettua projektin jokaisen lokeron valmiiksi. Katsoin ylpeänä mustaa kartonkia jonka kahteen nurkkaan oli kiinnitetty kuvat alpeista. Toisessa niistä poseerasi minä, hiihtokamat päällä. Ei mikään maailman edustavin kuva, mutta kyllä se kelpasi nyt tähän hätään. Kartonkiin oli liimattu myös valkoisia paperi kaistaleita joissa luki faktoja Sveitsistä. Kyllä mun mielestä ihan 9 tai 10 arvoinen suoritus.
Pistin kartongin rullalle ja ujutin kumilangan pitämään sitä. Vilkaisin kelloon. 8:34. Vielä puoli tuntia koulun alkuun. Vilkaisin siis taas tähän blondiin, Hanaan. Nousin ylös ja kävelin tuon sängyn viereen asettaen käden tuon olkapäälle.
"POIKANI, on aika herätä."
Hana melkein hypähti ylös sängystä joten aloin nauramaan. Hana ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta ei tuota voinut ottaa tosissaan valkoisessa pitkässä yöpuvussaan.
"Haha haa... Olisit voinu vaan keittää mulle kahvia ja tuonu sen mulle.."
Nyökkäsin kohti tuon yöpöytää.
Sen reunalla tönötti musta StarWars kahvimuki. Kahvi oli jo luultavasti kylmää...
"Yritin herättää sut jo tunti sitten." Tokaisin ja menin huoneen toiseen laitaan jossa oma sänkyni oli. Aloin pakkaamaan reppuani samalla kun Hana puki päälleen normaalit lissu vaatteensa. Olimme melko erilaisia. Itse olin melko emo lapsi, kun taas Hana oli koulun 'suosituimpia'. Oltiin silti hyviä kavereita. Perkele, enemmänkin parhaita ystäviä. Toki olihan meidän possessa myös pari muutakin.
(TimeSkip By the Hanas fabilous hair)
Kävelimme kohti koulurakennusta. Quillfordin ammattikoulu, ainoa tieteeseen erikoistunut koulu jonka tiesin. Itse opiskelin fyysikoksi, mutta olin kiinnostunut myös eräänlaisesta koe... tavasta...
Moni kouluun hakeneista oli nörttejä. Mutta ei se mua haitannut. Ihmisiä nekin oli loppujen lopuksi. Miettikää nyt kun ne opiskelee iha jäätävästi. Todennäköisesti niistä tulee niitten pomoja jotka kouluun ei keskity. Olin nauranut aina sille ajatukselle. Pian pääsimmekin Hanan kanssa sisälle, suunnaten siten kohti ensimmäistä tuntia.
Ihoni kihelmöi jännityksestä.
Tunnin jälkeen olisi aika suunnata parkkipaikalle ja kiivetä bussiin. Olimme suunnitelleet reissua vanhaan museoituneeseen labraan. Siellä oli tehty testejä joista kukaan ei tiennyt mitään, paitsi hallitus.
"Mikä nyt niin hymyilyttää?"
Hana naurahti ja yökkäisi olkapäätäni. Tajusin että hymyilin kuin mielipuoli, joten lopetin sen asettaen käden niskan taakse.
"Sori!"
Naurahdin aivan punaisena. Toivottavasti kukaan ei ollut nähnyt. En kaipaisi enempää huomiota friikkinä mitä jo olin.
Jatkoimme kävelemistä kohti luokkaa.
Toivottavasti tunti menisi nopeasti!
YOU ARE READING
The creature
Paranormal"Kuinka saatoit tehdä NÄIN..?" Tämä vaati vastausta kiihkeästi, Silmät loistaen sumuisessa huoneessa. En tarkoittanut sitä! En milloinkaan voisi tehdä niin tarkoituksella! "Älä käsitä aina kaikkea väärin!" Huusi ystäväni Hana noin viiden metrin pä...
