Luottamus

Two - Gaylen

Tunnen oloni virkeäksi- ensimmäinen asia mitä ajattelen aamuisin on se, että kesäloma alkaa pian. Ja nyt siihen on enää 4 päivää. Hymyilen ja nostan käteni suureen haukotukseen. Hieraisen silmiäni ja pakottaudun nousemaan sängystäni. Kävelen sälekaihtimilleni avatakseni ne, vaikka kiinni olevista sälekaihtimista tuleekin jo kirkasta valoa huoneeseeni. Avaan sälekaihtimet ja otan kaapistani johon heijastuu valoa valkoisen t-paidan sekä vaaleansiniset farkut.

Saavun viimeinkin koulun pihalle. Nään pihalla Ariannan istumassa yksin penkillä. Arianna katselee muita luokkani tyttöjä- mukaan lukien Hayleetä. Haylee on selvästi ominut Ariannan paikan tyttöjen keskuudessa. Tunnen myötätuntoa Ariannaa kohtaan, ja kävelen hänen luokseen. En kuitenkaan usko että Haylee on tahallaan satuttanut Ariannaa- onhan hän kuitenkin uusi eikä hänen luonteensa ole ainakaan minua kohtaan ollut yhtään ilkeä. En siis aio syyttää Hayleeta mistään, vaan aion kysyä Ariannan omaa näkökulmaa asiaan. Istuudun Ariannan viereen. "Kaunis sää", sanon sitten hymyillen aloittaen keskustelua. Vaikka minä ja Arianna olemme eronneet- välimme ystävinä ovat säilyneet, eikä vihaa välillämme ole ollenkaan. Arianna nyökkää ja kääntää katseensa minuun tytöistä. "Olet jo vissiin tavannut Hayleen-", yritän aloittaa kunnes Arianna keskeyttää minut. "Joo, mutta ei kiitos puhuta hänestä", Arianna sanoo sitten tyynesti, tosin hänen äänessään on ehkä hiukan kateellisuutta ja surullisuutta. Arianna ei kuitenkaan ole sen tyylinen ihminen, että hän voisi vihata ketään. Arianna on luokan enkeli- kilteistä kiltein, ja se on asia jota rakastan Ariannassa, mutta se on myös yksi asioista joka pilasi suhteemme. Arianna antoi aina anteeksi, ja unohti asiat kuin niitä ei olisi tapahtunutkaan, mutta omassa päässäni tulvi kaikki asiat mitä parisuhteemme oli lyhyen elinikänsä aikana kokenut. Tiemme vain kulkivat erilleen- ja se on hyväksyttävä. Nyökkään sitten ja siristän silmiäni, sillä aurinko paistaa suoraan silmiini. Kuulen sitten kellojen soivan ja nousen penkiltä lähtien kohti koulujen ovia.

Vilkaisen puhelintani ja huomaan että olen saanut viestin luokkalaiseltani, Josiahilta.

Josiah:
Mitäs äijä aikoo tehä tänää? Mikäli sulla on aikaa- tai no munaa niin tuu ihmeessä mun bileisiin. Alkaa kello 20:00 ja loppumisaikaa ei ole. Bileet on meillä- tervetuloa.

Minä:
Koko luokka vissiin tulossa? Jos ei, niin en kyllä mäkää tuu. Onhan _koko_ luokka tulossa?

Josiah:
Joojoo tottakai. See u there

Painan lukitusnäppäintä ja lasken puhelimeni maahan. Kello on jo 18:23, joten alan valmistautua sillä muutakaan tekemistä minulla ei ole. Aika aikaisin sinäänsä valmistaudun pojaksi- sillä enhän minä harjaa hiuksiani kolmea tuhatta kertaa. Päädyn kuitenkin alkaa valmistautumaan, ja nousenkin portaat yläkertaan kävellen kohti huonettani, josta etsin sopivat vaatteet.

20:43
Harjaan vielä kerran hiukseni, jonka jälkeen avaan ulko-oven valmiina lähtemään bileisiin. En ole aikeissa mennä autolla sinne- sillä en tiedä että aionko ottaa alkoholia. Kyllä, olen vielä alaikäinen mutta mitä ovatkaan bileet ilman alkoholia? Kyllä Josiah menee ihan täydestä 18-vuotiaasta, mikäli Josiah itse osti juomat, sillä mehän emme pidä bileitä ilman alkoholia ja tiedän sen etukäteen jo. Saavun vihdoin Josiahin talolle, jossa en ole käynyt kuin muutaman kerran. Ensimmäisen kerran kävin kun olimme samassa yläkoulussa, ja Josiah piti ensimmäiset bileensä- silloin vielä ilman alkoholia. Toisen kerran kävinkin bileiden jälkeen seuraavana päivänä kun unohdin heille lompakkoni- ja kotiin päästyäni huomasin että lompakostani puuttui 50€, ja tajusin heti minne ne olivat kadonneet. Josiahin taskuun. Kuitenkin, jos Josiahille ryppyili, tuskin selvisi hengissä joten päätin jättää asian siihen.
Pimpotan ovikelloa, ja huomaan valoa talon ikkunoista. Josiahin vanhemmat eivät ole ikinä kotona, mikäli huhut pitävät paikkaansa. Kuulen ulos asti kovaa musiikkia, ja mekkalaa. Sitten ovi avautuu, ja ulos tirkistää Hayleen kasvot. Miten ihmeessä hänen vanhempansa päästivät hänet paikalle. "Ai, hei.." sanon sitten ujosti kun Haylee huomaa että minä se vain pimpotin ovikelloa, ja avaa oven kokonaan että pääsen sisälle. "Älähän nyt näytä noi nyrpeetä naamaa- kyllähän prinsessatkin saavat bilettää", sanoo Haylee sitten josta huomaankin että hän on jo humalassa. Naurahdan pienesti ja kävelen olohuoneeseen- joka on täynnä oluttölkkejä sekä olutpulloja. "Kukas se siellä- Gaylen!" huutaa sitten Josiah läpi musiikin. Naurahdan ja Josiah tulee luokseni olutpullo kädessään. Hän antaa sen minulle, ja avaa ensin korkinavaajalla korkin. Hymyilen ja otan huikan, ja tunnen kuinka olut valuu kehoani pitkin kohti vatsaani. Tunnen sitten vedon vaaleansinisessä t-paidassani ja joku vetää minut kohti syrjäistä paikkaa. Käännyn katsomaan- ja tuskin ehdin erottaa Hayleen kasvot kun hänen huulensa ovat jo kiinni omissani. Hämmästyn- humala voi saada aikaan vaikka mitä. Vai oliko se vain kännimoka?