Mitä nyt ikinä tulee mieleen kirjoittaa..

KOTI

Hyppäsin hänen syliinsä ja tunsin, kuinka hänen lämpönsä imeytyi nopeasti minuun kylmänä päivänä. Olin juuri tullut takaisin kotikaupunkiini pitkältä Lontoon matkalta ja hän oli minua vastassa juna asemalla. Olin niin iloinen nähdessäni hänet kahden kuukauden jälkeen. Matkallani olin ainoastaan tekstitellyt sekä soitellut hänen kanssaan. Olin uupunut matkasta, enkä tahtonut muuta kuin nukkua hänen kanssaan koko loppu päivän.
"Menikö tulomatka hyvin?" Hän kysyi ja silitteli minun selkääni kädellään, jonka oli kietonut ympärilleni. Tuskin edes tunsin hänen kosketustaan toppatakki päällä. Oli todella kylmä ja lunta pyrytti isoja hiutaleita taivaalta. Ihmisiä käveli ohitsemme matkalaukkujen kanssa, mutta me emme liikahtaneetkaan.
"Ihan hyvin. Se oli vain aivan liian pitkä. Varsinkin junalla matkustaminen kesti liian kauan." Vastasin hiljaa, samalla hengittäen hänen tuoksuaan sisään. Hän oli taas laittanut liikaa partavettä, joka sai minut hymyilemään.
Hän antoi minulle suukon päälaelleni, ja otti askeleen taaksepäin. "Lähdetäänkö kotiin?" Hän kysyi katsoen minua silmiin kauniilla sinisillä silmillään. Nyökkäsin väsyneesti ja huokaisin syvään nostaessani matkalaukkuni maasta. "Anna minä otan sen isoimman." Hän sanoi ja otti minulta isoimman matkalaukun, joka oli myös painavin.
Kävelimme autolle ja pistimme matkalaukut takapenkille, ja ajoimme kotiin.
Huokaisin tullessamme kotipihaan ilosta ja helpotuksesta. "On niin ihanaa olla kotona." Kuiskasin hiljaa ja näin hänen hymyilevän silmäkulmastani minulle.
Otimme matkalaukut takapenkiltä ennen kuin kiirehdin sisälle, tuttuun ympäristöön, jossa aina tunnen oloni turvalliseksi ja kuinka kuulun sinne kuin pipari muottiin. Haistoin kotini tuoksun kuin uutena mutta sellaisena jonka tunnistin ja kuinka se oli tervetullut takaisin. Haistoin hänen vahvan partavetensä, kahvin, hunaja teen ja myöskin jonkin palaneen.
"Onko jokin palanut pohjaan, vai jätitkö kahvinkeittimen taas päälle ja se täällä käryää?" Kysyin häneltä, kun hän laski matkalaukut pois käsistään ja otti takkinsa ja kenkänsä pois.
"Poltin eilen yöllä pitsan pohjaan joten voi olla, että se vielä käryää." Hän naurahti, ottaessani takkia pois päältäni. Hän ei vieläkään osannut tehdä ruokaa. Mikä oli mukavaa. Se saa aina minut nauramaan, kun hän yrittää tehdä jotain muuta kuin mikro ruokaa ja epäonnistuu siinä amatöörimäisesti. Tykkäsin itse ruuan teosta ja tein sitä yleensä meille molemmille. Otin itsekin kengät pois, ja naurahdin hänelle.
"Siivosin eilen, että sinun ei tarvitsisi tulla keskelle hirveää sotkua heti kun pääset kotiin." Hän kertoi ja hymyili ylpeänä katsellessaan ympärilleen siistiä huusholliamme.
Kävelin hänen luokseen suutelemaan häntä. Nousin varpailleni ja kiedoin käteni hänen kaulansa ympäri tiukasti, tuodakseni häntä lähemmäksi itseäni. Hänellä ei mennyt sekuntiakaan ennen kuin hän vastasi suudelmaani.
"Että minä sitten rakastan sinua." Hän kuiskasi ja kantoi minut sänkyyn. "Kiitos kun siivosit." Sanoin, joka sai hänet naurahtamaan. Hän suuteli kaulaani ja leukaani kuin kaikella rakkaudella jota omasi. Tuntui niin hyvältä olla taas hänen käsissään, olla lähellä häntä ja muistuttaa itseäni siitä mitä oikeasti kaipasin matkallani.
"Tahdotko nukkua?" Hän kysyi yllättäen vasten huuliani. Leikin hänen niskahiuksilla ja hymyilin hänelle, unisien silmieni takaa. Nyökkäsin vastaukseksi, ja hän kumartui antamaan minulle vielä yhden syvän suudelman ennen kuin kietoi kätensä ympärilleni ja halasi kehoni hänen rintaansa vasten. Hän peitti minut kuin kilpi, jonka takia tunsin itseni aina turvalliseksi.
"Rakastan sinua." Minä kuiskasin, ja mietin kuinka tämä ei tuntuisi kodilta ilman häntä vierelläni.