Erilaisten Nuorten Leiri (TAUOLLA)

Syvällistä juttelua ja leirikaste

Dianan NK
Tiedän, olen outo, kun olen hereillä yhdeksältä kesälomalla, mutta mitä sisäiselleen herätyskellolle voi.

"Huomenta ihmiset! Lähdetään aamupalalle puolen tunnin päästä, joten ylös sängyn pohjilta ja vaatteita vaihtamaan" Kaisa toitottaa tulessaan mökkiimme.

Kaikki muut valittavat, että on liian aikaista nousta ja kuulen Oscarin valittavan sen lisäksi 'helvetillisestä' päänsärystä. Pakko hymyillä.

Kömmin pois sängystä ja kävelen Kaisan ja Joonan luokse yhä Instagramia selaillen.

Suljen puhelimeni ja kävelen takaisin sängyn luokse, jotta voin laittaa puhelimeni lataukseen ja ottaa aamupalalle mukaan lääkkeeni.

Lääkkeet ovat omassa meikkipussissaan ja Joona katsoo minua ihmeissään.

"Mun lääkkeet on täällä" kuiskaan pojalle saavuttuani takaisin oven luokse.

"Tytöt hei! Ei teidän vielä tartte meikata. Kyllä sen myöhemminkin ehtii ja nyt mentäis vaan nopeesti syömään, joten liikettä niveliin" Kaisa hoputtaa Idaa ja Katea.

----------------------------------------------

Aamupalalla otan vain ruisleivän ja kupillisen kahvia. Pöydässä olijat tuijottavat minua hämmentyneesti.

"Mitä mä nyt oon tehnyt?" kysyn heiltä.

"Eks sä ota tohon leivän päälle mitään?" Kate kysyy ihmeissään.

"Non prendo," vastaan ajattelematta kieltä millä puhun, "Siis en ota."

"Mikset?" keskustelua kuunnellut Miki kysyy.

"Mä oksentaisin sen vaan ulos" vastaan ja alan etsiä oikeita lääkkeitä hörppien kahviani samalla.

"Oksentaisit? Miksi? Ja miks sulla on noin paljon erilaisia pillereitä?" Ida kysyy silkaa mielenkiintoaan miljoona kysymystä.

"Ei se teille kuulu!" tiuskaisen.

"Mitäs täällä on tapahtunut, kun Diana näyttää siltä et se kohta murhaa jonkun ja te muut näytätte siltä et joku justiinsa teki jonkun itsarin?" Will kysyy saavuttuaan pöytään kaksosten kanssa.

"Noi kolme tossa kyseli Dianalta sen ruuista ja lääkkeistä ja se suuttu niille" Oscar kertoo Will:lle tapahtuneen.

"Okei" Will sanoo ja hymyilee minulle. Tuijotan poikaa vain murhaavasti ennen kuin palaan leipäni pariin.

"Jätkä hei. Jos katse vois tappaa sä olisit tällä hetkellä kasa tuhkaa" Miki sanoo mukamas hiljaa Will:lle, vaikka kaikki kuulevat sen hyvin. Niin minäkin.

Katson Mikiäkin murhaavasti ja sanon sitten, "Älä huoli. Niin säkin oisit kasa tuhkaa. Paitsi et sä oot jo."

Nousen pöydästä ottaen leipäni mukaan ja lähden mökillemme mutisten samalla vihaisesti "Ti odio ragazzi!"

--------------------------------------------

Jätän leivän pöydälle ja käperryn sänkyyni itkien, joten en huomaa, kun joku tulee mökkiin ja istuu viereeni sängylle.

"Haluuks puhuu siitä mitä tuolla tapahtu?" vieressäni istuva ihminen kysyy.

"En mä vaan tiiä" mutisen hiljaa Oscarille, sillä tunnistin pojan äänen, "Välillä vaan tuntuu, et kaikki paska on kaadettu mun niskaan ja kaikilla muilla on asiat hyvin ja ne vaan sit valittaa kaikesta pienestä ja tunkee nokkansa joka nurkkaan".