Kahden tarina

1 - Aamu

Heräsin pistelevään kipuun, joka tuntui oikeassa kyljessäni ja nousin vaivattomasti istumaan.
Kun heräsin sinä suhteellisen valoisana aamuna, kävin ensitöikseni avaamassa sälekaihtimet ja työnsin sivuun valkoiset ja pitsiset verhot, joissa oli jokin tuntematon tahra. Kohautin olkiani ja oikaisin vuoteeni nätiksi, sillä olin oppinut rutiiniksi petaamaan sängyn joka aamu.
Vilkaisin seinällä riippuvaa kelloa, joka näytti kellon olevan vasta vartin yli kuusi, joka oli aika normaali aika herätä minulle, koska olin tottunut huolehtimaan perheemme taloudesta ja kouluunkin piti ehtiä.
Puin pikaisesti ylleni vaatteet jotka sattuivat ensimmäiseksi osumaan silmiini ja pöydällä olevan pienen peilin edessä sutaisin meikkiä kasvoilleni. En edes käyttänyt paljoakaan meikkiä, mutta korjasin ihoni virheet ja piirsin kulmakarvat, sillä ne olivat aika näkymättömät.
Kiirehdin jo alakertaan puisien portaiden kaidetta liukuen ja hymähdin, sillä tuli lapsuus mieleen. Vaikka kai kuusitoistavuotiaskin laskettiin lapseksi, ainakin lain mukaan.
  Kun olin saanut kaurapuuron keitettyä menin kaksospoikien huoneeseen ja pojat tuhnuivat suloisesti kerrossängyssään. Hetken mieleni teki jättää heidät vielä nukkumaan, mutta tiesin että he myöhästyisivät silloin koulusta, joten aloin ravistella heitä olkapäistä. Toinen kaksosista - jonka nimi on Jasper - tuijotti minua äkäisesti ja nousi istumaan. Hänen veljensäkin heräsi ja hymyilin heille äidillisesti, vaikken heidän äitinsä ollutkaan ja käskin pukea vaatteet nopeasti, koska puuro jäähtyisi muuten. Vastahakoisesti kumpikin nousi jalkeille.

Sisareni Aava oli luultavasti yhtä kaunis kuin joku Disneyn prinsessa. Hän oli suorastaan häikäisevä ja lumosi ihmisiä kauniilla katseellaan. Hän ei itse tajunnut kuinka upea ihminen oli, sillä hänellä oli aika huono itsetunto ja sen näki jo hänen jäänsinisistä silmistä tulleesta epävarmasta katseesta. Hän oli yhtä vanha kuin minä eli kuudentoista, sillä olimme kaksoissiskoja vähän kuin Jasper ja Juho. Meidän perheemme oli iso ja äidin lähdettyä jäi vain kiireinen isä, joten oikeastaan minä huolehdin kaikesta. Meillä oli myös taloudenhoitaja Eve, (oikealta nimeltään Eveliina, mutta nainen ei pitänyt oikeasta nimestään joten olimme aina kutsuneet häntä lempinimellä) mutta hän oli ollut noin puoli vuotta matkalla ja hän viipyisi siellä vielä kuukauden, joten olin sen ajan vastuussa asioista.
Aava ei oikeastaan ottanut arpaa kotitöihin, mutta ei se juuri haitannut, koska minulla oli paljon vapaata aikaa. Kävin lukion ekaa vuotta ja kolme kertaa viikossa viulutunneilla - loppuaika oli siis vapaata, koska en hengaillut kavereiden kanssa (sillä en edes omistanut niitä) tai käynyt muissa harrastuksissa. Ja olihan muiden holhoaminen ja talon hoitaminen jollakin tavalla mukavaa, ainakin nautin siitä jonkin verran. Aava katsoi minua nyt ruokapöydän ylitse ja kohotin kulmakarvojani kysyvästi.
Hän katsoi halveksuen ja hopeiset korvakorut heilahtivat hänen noustessa hakemaan vettä puuron kanssa. Aavalla oli päällään vaaleansiniset farkut jotka sopivat hänen silmiensä sävyyn ja musta Adidaksen collegepaita. Massatyttö, ajattelin turhautuneena huokaisten ja mietin eroa minun ja sisareni välillä.
Häntä lahjottiin paljon enemmän ja sisareni sai paljon enemmän kalliita asioita kuin minä. Isällämme oli paljon rahaa ja siitä me kaikki olimme sataprosenttisen varmoja, mutta hän käytti sitä paljon enemmän Aavaan, vaikkei hän ollut yhtä hyvä koulussa kuin minä tai tehnyt yhtä paljon töitä. Hän oli kyllä kauniimpi ja lumoavampi kuin minä sekä sirompi ja parempi voimistelussa, koska harrasti rytmistä voimistelua. Ehkä hieman kadehdinkin häntä.
Minä olin vain kömpelö ja kankea siinä missä hän venyi ylispagaateihin ja siltakaatoihin. Kyllä hän näki notkeutensa eteen vaivaa, mutta tuntuihan se kurjalta, että minä olin tälläinen.
Olin hoikka ja siro kuten hän, mutten lainkaan yhtä notkea ja venyvä voimistelija.
Välillä jopa haaveilin voimistelun aloittamisesta, mutten uskaltanut puhua siitä kellekään.
Ehkä vain tyytyisin olemaan tälläinen.

Hei rakkaat tämän tarinan lukijani siellä ruudun toisella puolen! Olisin erittäin kiitollinen jos vaivautuisit kommentoimaan tähän mitä mieltä olit ja jäätkö odottamaan jatkoa! 💗 Mä todellakin yritän kirjoittaa tätä tarinaa aktiivisesti ja olen innoissani tästä!

<3 Amanda