Heartless: Mafiaprinsessa

Luku 1

Nipistys käsitaipeessa. Pieni kipu. Pieni hinta suuresta helpotuksesta. Aine työntyy suoniini
ja tunnen sen leviävän. Vaikutus alkaa pian. Haluan pois. Haluan pilvilinnaani kultaisen prinssini luo. Ja pian pääsenkin.
Päässä alkaa heittää. Naurattaa. Huimaa. Huimaa, mutta naurattaa. Kaadun selälleni ja virnistän nähdessäni katossa pilviä. Violetteja, pinkkejä, keltaisia ja sinisiä pilviä. Ne näyttävät kauniilta. Ja hassuilta. Naurattaa lisää.
En tahdo sulkea silmiäni. Paholaiset pääni sisällä saavat vallan jos suljen silmäni. Ne tuovat kuvia mieleeni. Ja tunteita. Pahoja asioita. Verta käsissäni. Kyyneleitä poskillani. Rakas sylissäni.
Ei. En sulje silmiäni. Nyt leikin pilvilinnassani, enkä paholaisten kanssa. Kurotan kättäni kattoa kohti. Kättä kihelmöi ja se on hassua. Nauru kuplii suustani. Huoneessa leijuu taikamaisia kuplia. On nättiä. Hymyilen. Yksi kupla poksahtaa tehden hassun äänen. Ja sitten taas naurattaa.

***

Joku tönäisee minua hellästi, mutta en ole vielä valmis nousemaan. Taas yksi masentava päivä tässä masentavassa elämässä. Mitä järkeä millään enää on?

>>Time to wake up sunshine., Kuulen Luken sanovan vitsailevasti.

Yhtäkkiä huoneeseen rävähtää valot, kun Luke tempaisee verhot ikkunoiden edestä. Valo tulvii sisään täyttäen jokaisen nurkan pesästäni.

Nostan katseeni väsyneenä Lukeen, joka istuu vierelleni. Mustassa topissa ja valkomustaruudullisissa shortseissa tuli kylmä, enkä halunnut nousta lämpimän peiton alta. Kundi ottaa pääni käsiensä väliin ja auttaa minut istumaan. Vedän peittoa ylleni. Luken katse on kamala. Se säälii minua. Se on surullinen. Voisiko hän pyyhkiä sen helvettiin kasvoiltaan!

>>Nic.., Luken ääni sanoo surullisesti.

Käännähdän vauhdilla irti hänen otteestaan ja heilautan peiton häntä päin. Vedän jalat koukkuun lähelleni ja laitan käteni niiden ympäri. Huoneen nurkassa ollut peili heijastaa peilikuvani. Violetit hiukseni näyttävät riutuneelta ja likaisilta. Nenäni alapuolella näkyy kuivunutta ja tahriintunutta verta. Meikkini ovat levinneet ja silmäni punertavat hieman. Silmäpussit rikkoutuneen ja masentuneen katseeni alapuolella ovat isot ja tummat. Käteni ovat hintelät, niin kuin muu vartalonikin. Joku voisi kuvitella, että olisi kaunista olla näin laiha. Mutta ei. Se on hirveää. Ällöttävää. Olin kuvottavan näköinen.

Tuijotin kuvaani kuin olisin joutunut kammottavan, lumoavan taian vangiksi. En saanut siirrettyä katsettani pois tuosta kammottavasta olennosta, joka minua tuijotti peilin toiselta puolelta.

Ja sitten ne tulivat. Kyyneleet.
Ei taas...

>>Nicole.., Luke sanoi hiljaa.

>>Painu helvettii.., mumisin takaisin.

Tunsin kundin kietovan käteni ympärilleni halaukseksi. Se lämpö, mikä hänestä huokui. Se tuoksu. Lihakset vasten kehoani. Tykyttävä sydän vasten ihoani.

Työnsin hänet äkkiä pois ja hypähdin pois sängyltä. Kompastuin lattialla olleeseen kenkään ja astuin melkein piikkiruiskun päälle, mutta onnistuin saamaan tasapainon lattiasta. Tuijotin Lukea anteeksipyytävällä katseella. En halunnut satuttaa häntä. En voisi menettää häntäkin.

>>Anteeks, en tarkot..

>>Ei. Älä sano mitään. Älä pyydä anteeks. Mun pitäs pyytää. Mä vaan.., sanoin äkkiä keskeyttäen kundin lauseen.
>>En oo valmis semmoseen.

>>Ei, ei Nicole. En mä mitään semmosta meinaa. Mä vaan haluun auttaa sua. Nic tää ei voi enää mennä näin. Sä ajat ittes kuoleman partaalle täl menolla., Luke selitti huokaisten ja asteli lähemmäs.