Berliinin kadut || Marcus & Martinus

Luku 8

"No, nähäänkö me huomenna?" kysyn, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Ehkä. Meil on seuraava keikka itse asiassa kai Suomessa ja me katotaanko huomenna jotai juttuja siihen liittyen."

"Juu. Mennäänkö yhessä syömään aamupalaa?" kysyn.

"Kahestaan vai neljästään?"

"En tiiä, mietitäänkö huomenna? Mua väsyttää nii, että mun aivot ei toimi ollenkaan."

"Okei, mietitään huomenna", Martinus vastaa ja hipaisee hiussuortuvan takaisin korvantaakseni.
Hymyilen ja avaan huoneemme oven.

Kuulen vielä, kun Marcus tai Martinus sanoo jotain, mutta suljen oven ja painun vessaan.

Laitan ensin äidille viestin, että hengissä ollaan ja tulimme juuri hotelliin.

Sitten poistan meikit, pesen kasvot ja harjaan hampaat sekä harjaan hiukset.

Kun tulen vessasta ulos Olivia on jo saapunut huoneeseen.

"No, millä ihmeellä te tulitte?" kysyn samalla, kun suuntaan laukulleni etsimään pyjamaani.

"Me tultiin taxilla. Milläs te?"

"Bussilla tietty", vastaan ja vedän pyjaman laukustani.

"Jaaah", Olivia vastaa ja menee vessaan.

Vaihdan pyjaman ylleni ja menen käymään vielä parvekkeella.

Seison siinä kunnes kuulen, että Olivia tulee vessasta joten menen takaisin sisälle ja laitan oven lukkoon.

Kaivaudun peiton alle ja alan snäpätä. Laitan Martinukselle kuvan vastapäisen peilin kautta ja kirjoitan:

"Nii, mihi aikaa te meette syömää? Ja meettekö kahestaa vai teijän porukoitten kaa?"

Laitan puhelimen viereeni odottamaan ja otan kirjan. Ehdin lukea siitä kaksi lausetta, kun Martinus jo vastaa.

"Meijän porukoille käy mikä vaan. Ne menee kuitenki hirmu aikasii nii mennää sitten varmaan kahestaa - tai neljästää"

Otan samallaisen kuvan, kuin äsken ja kirjoitan "No kysyn meijän porukoilta, että mite niille käy. Jos saahaa mennä kahestaa/neljästää nii me ainaki mennään joskus noin puol 10. Eiks se aamupala kestäny kuitenki puol 11?"

Menenkin heti WhatsAppiin ja lähetän äitille viestin:

"Pitääkö meijän tulla teijän kaa syömään vai voijaanko mennä niitten kahen kaverin kanssa mitkä tavattiin tänän?"

Ajattelen ummistaa silmäni hetkeksi odotellessa äidin vastausta.

***

Seuraavaksi herään hätkähten Olivian herätykseen.

"Pistä se pois!" huudan.

"Juu juu älä ragee", tämä vastaa unisesti, sammuttaa herärätyksen ja nukahtaa uudestaan.

Vedän itseäni ylöspäin ja saan pään tyynylle. Olen ilmeisesti nukahtanut puhelin kädessä kesken keskustelujen. Avaan puhelimen ja katson Martinuksen snäpit.

"Vastasko se?"

"Haloo Emilia? Nukahitko jo?"

"Öitä"

Katson pokien my storen ja siellä on hyvää yötä snäppi vartin myöhemmin, kun olen ilmeisesti nukahtanut. Laitan nopeasti pahoittelut Martinukselle. Sitten katson äidin viestin.

"Te tuutte meijän kaa aamupalle. Mennää sitten yhessä Berliinin muurille ja muihi nähtävyyksiin. Me tultii tälle matkalle yhessä niin nyt ollaan yhessä. Keitä ne teijän kaverit edes on?"

Vastaan nopeasti vain:

"Okei mihin aikaan? Herättiin nyt. Kerron sitten aamupalla"

Olivian herätys soittaa toisen kerran. Viskaan puhelime sängylle ja sanon:

"Et viitsisi sammuttaa?"

Nään kuinka Olivan käsi hapuile puhelimen ja armollisesti pirinä vaimenee.

Nousen sängystä ja hiukkaan Olivialle:

"Pistäiskö sunkin nousta? Me lähetään kohta porukoitten kaa aamupallalle."

Olivia kääntyy selälleen ja tuijottaa minua:

"Eiks me mennäkkään poikien kaa. Miks meijän pitää mennä sun porukoitten kaa?"

"Äiti haluu, et mennään niitten kaa", ja muistan, etten ole ilmoittanut Martinukselle.

Kävelen parvekkeen ovelle ja vetäisen isot verhot auki.

Kuulen, kun Olivia parahtaa ja kääntyy toisin päin. Menen parvekkeelle siitä seikasta välittämättä, että olen pyjassa, hiukseni ovat todennäköisesti aivan räjähtäneet eikä minulla ole meikin hiventäkään.

Otan kadusta Martinukselle kuvan ja kirjoitan:

"Meijän pitää mennä porukoitten kaa syömään ja sitte kiertelee jotain perus nähtävyyksii niitten kanssa. Voijaanko nähä vielä illalla? Jos saatte ne muut lento, asumis jne asia järkättyy?"

Nojaan kaiteeseen ja saan melkein saman tien kuvan hampaita pesevästä Martinuksesta.

"Okei, ehkä ja joo, selvitetää ne tänään, mutta luultavasti jäähään tänne, ainaki me kaks ja lennetään jossai vaiheessa kotii"

*Huomasin just, et yli 50 lukukertaa!! What!? Kiitos kaikille lukeneille❤*