Osa 3❤️

275 16 1
                                    

Annien nk:
Ilta oli jo pitkällä, kun vihdoinkin saavuimme Gunnarseneitten pihaan. Astuin ulos autosta. Olimme käyneet viemässä Angelin tallille, ja huomenna olisi kisapäivä. Nyt kuitenkin jäisimme poikien luokse yöksi. Emme puhuneet matkan aikana juuri mitään. Martinus oli yrittänyt synnyttää keskustelua muutamia kertoja, mutta ei siitä tullut mitään. Välillämme oli tapahtunut jotain sitten viime näkemän.
Astuin sisälle kauniiseen valkeaan taloon. Näytti samalta kuin viimeksi. Samassa Emma ryntäsi olohuoneesta.
"Moi Emma" Sanoin.
"Heippa" Emma huudahti takaisin ja ryntäsi suoraan isänsä syliin.
"No hei Annie!" Anne sanoi ja tuli halaamaan minua.
"Voit viedä tavarasi Martinuksen huoneeseen" Anne sanoi ja alkoi auttaa äitiäni. Kipusin portaat ylös ja menin Martinuksen huoneeseen. Täysin ennallaan.
"Täällä on vähän sotkusta, ei kai haittaa" Martinus kysyi kun astui perässäni huoneeseen.
"Ei haittaa" Vastasin vaitonaisesti.
"Mä toin sun laukut tohon" Martinus sanoi ja osoitti minun tavaroita. Kiitin häntä ja istuuduin tämän sängylle. Martinus istui siihen vierelleni ja tuli hetken hiljaisuus.
"No millasta on asua Tukholmassa?" Martinus kysyi.
"Mmm... Ihan kivaa" Vastasin sillä en todellakaan osannut vastata muuta. En oikein tiedä oliko elämäni kivempaa täällä vai ruotsissa.
"Haluutko sä syyä vielä jotain?" Martinus kysyi ja pudistin vain päätäni.
"Mä taijan käydä vielä putsaamassa vähän varusteita ja laittamassa omat kisa kamppeet valmiiks" sanoin ja nousin ylös.
"Saanko mä auttaa" Martinus kysyi ja loi kasvoilleen ihanimman kerjäysilmeen minkä olen koskaan nähnyt. En voinut kieltäytyä.
Lähdimme kävelemään ulkona sijaitsevan hevostrailerin luokse. Kun olimme päässeet sisälle, menin suoraan varustekaapin luokse. Otin sieltä satulan, mutta juuri kun olin kääntymässä, kompastuin maassa roikkuviin ohjiin ja lähdin kaatumaan taaksepäin. Martinus syöksyi äkkiä ottamaan minut kiinni, ja saikin juuri sopivasti.
"Varovasti lapsi tai sä et oo enää hengissä huomenna" Martinus sanoi ja naurahti. Minua alkoi naurattamaan koko tilanne mutta kokosin itseni ja nousin ylös.
"Tuutteko te kattoo huomenna niitä kisoja?" Kysyin ja laitoin samalla satulaa telineeseen.
"No siis... |Jätän tän nyt tähän Martinuksen vastaukseen:)

I think you are idiot.Wo Geschichten leben. Entdecke jetzt