My Prince [FIN]

Luku 1

Sunmi on nuori tyttö, joka asuu isänsä ja äitinsä kanssa. He eivät ole köyhiä, mutta eivät rikkaitakaan. Heillä on rahaa juuri sen verran kuin he tarvitsevat. Sunmi on perheen ainoa lapsi, joten hänen vanhepansa välittävät hänestä enemmän kuin mistään muusta. Sunmi on heidän arvokkain helmensä. Sunmi rakastaa auttaa muita kyläläisiä, ja hän leikkii mielellään lasten kanssa, vaikka ei ole itse lapsi enää. Sunmi viihtyy myös vanhusten seurassa. Hän auttaa heitä silloin tällöin torilla tai vain puhuu heidän kanssaan.

Sunmi kertoo kaiken elämästään läheisilleen. Kaiken yhtä asiaa lukuun ottamatta. Sunmi on salaa ihastunut prinssi Jiniin. Vaikka Sunmi tietää, ettei hän koskaan pääse naimisiin prinssin kanssa, hän silti unelmoi Jinistä joka ikinen päivä.

Oli aurinkoinen päivä. Sunmi oli lähtenyt torille katsomaan, löytäisikö sieltä jotain ostettavaa. Sunmi törmäsi muutamaan tuttuunsa torilla ja vaihtoi heidän kanssaan kuulumisia. Samalla kun he keskustelivat, eräs heistä huomasi jonkun kiinnittävän lappua pylvääseen. Sunmi käveli pylvästä kohti. ''Mikä tämä on?'' Sunmi kysyi mieheltä joka kiinnitti lappua pylvääseen. ''Hyvä neiti, Prinssi Jin tarvitsee itselleen yhden palvelijan lisää, joten hän käski kiinnittämään ilmoituslappuja'', mies vastasi. Sunmi oli vähän hämmentynyt. ''Anteeksi herra kun kysyn, mutta eikö Prinssi Jinillä muka ole tarpeeksi palvelijoita?'' Sunmi kysyi. ''On, neiti. Valitettavasti en tiedä syytä miksi hän tarvitsee lisää'', mies vastasi. ''Anteeksi, minun on nyt mentävä. Hyvää päivänjatkoa neiti!''

Sunmi jäi katselemaan lappua. Hän ei voinut uskoa sitä. Hän luki sen huolellisesti moneen kertaan. Tämä saattaisi olla hänen tilaisuus päästä tapaamaan Jiniä. Tottakai hän olisi vain palvelija, joten Jin tuskin kiinnittäisi häneen sen kummempaa huomiota. Mutta se ei Sunmia haitannut.

''Nuori neiti, teidän kannattaisi hakea tuota paikkaa'', vanha mummo sanoi Sunmille. Sunmi kääntyi mummoon päin. ''Ihanko totta?'' Sunmi kysyi. Mummo nyökkäsi. Sunmi hymyili ja lähti kotiin kertomaan uutisia vanhemmilleen.

Sunmi saapui kotiin ja haistoi ruuan tuoksun. Hän kiiruhti keittiöön, jossa hän näki äidin hellan ääressä ja isän istuvan ruokapöydässä lukien sanomalehteä. ''Hei äiti! Hei isä!'' Sunmi tervehti vanhempiaan. Isä ja äitikin tervehtivät Sunmia. Sunmi istui pöydän ääreen ja pian äiti laittoikin ruuan pöytään. He rupesivat yhdessä syömään.

''Ette ikinä arvaa mitä näin kaupungilla!'' Sunmi aloitti iloisesti. Äiti ja isä näyttivät molemmat hämmentyneiltä, ja pyysivät Sunmia jatkamaan. ''Eräs mies toi linnasta lapun, jossa kerrottiin, että prinssi tarvitsisi itselleen palvelijan. Olisinko teistä sopiva sellaiseksi? Antaisitteko minulle luvan yrittää?'' Äiti ja isä katsoivat Sunmia hymyillen. ''Jos se todella on sitä mitä haluat, niin tottakai annamme sinulle luvan'', isä sanoi hymyillen. Sunmi kiitti ja hymyili vanhemmilleen.

Sunmi auttoi äitiään keräämään astiat pöydästä ja tiskaamaan. ''Sunmi'', äiti aloitti. ''Miten oikein aijot hakea palvelijaksi?'' Sunmi kääntyi katsomaan äitiään. ''Lapussa luki, että minun on mentävä linnaan johonkin testiin. Siitä he kai sitten valitsevat sen, joka sopii kaikkein parhaiten palvelijaksi'', Sunmi sanoi. ''Muista Sunmi, älä lannistu jos et pääse palvelijaksi'', äiti sanoi. ''En tietenkään lannistu.'' Äiti hymyili Sunmille. ''Koska sinä lähdet?'' äiti kysyi. ''Huomenna'', Sunmi vastasi. ''Minun täytyy kai pakata vähän jotain mukaan, ja tarvitsen hevosen myös.'' Äiti nyökkäsi ja jatkoi tiskaamista.

Oli ilta. Sunmi oli pakannut kaiken mitä hän tarvitsisi, tai uskoi tarvitsevansa. Äiti oli hankkinut Sunmille hevosen. Kaikki oli valmista aamuksi.

Sunmi meni makaamaan sänkyynsä. Hän katseli kattoaan ja pohti, millainen koe mahtaisi olla. Sitä miettiessään ja jännittäessään hän vaipui uneen.

Heips!! Tässä olis mun uus tarina :)

Tää eka luku oli vähän lyhyt, mutta toivottavasti tykkäätte!

Yritän tehdä seuraavaan osan mahdollisimman pian :)