My Prince [FIN]

Luku 13

Jinin kysymys sai Sunmin hiljaiseksi. Hän tuijotti Jiniä ihan hiljaa. Sunmi alkoi tuntea, kuinka kyyneleet laskeutuivat hänen poskiansa pitkin. Jinin kasvoille ilmestyi hämmentynyt ilme, ja hän aikoi kysyä Sunmilta, että oliko kaikki hyvin. Sunmin kasvoille ilmestyi hymy, ja Jin tiesi kaiken olevan kunnossa.

"Kyllä", Sunmi vastasi.

Jin katsoi tulevaa vaimoaan syvälle silmiin. Hän halasi Sunmia ja suuteli tätä pitkään. He eivät koskaan olleet olleet niin onnellisia, kuin nyt.

~~~

Jin ja Sunmi astuivat linnaan käsi kädessä iloisesti nauraen. He riensivät kuninkaan ja kuningattaren luokse.

"Kas hei Jin ja Sunmi! Oliko teillä hauskaa yhdessä?" kysyi kuningas, joka istui tuolissaan.
"Oi kyllä meillä oli!" Sunmi vastasi.
"Mutta meillä olisi myös jotain muuta kerrottavaa", Jin jatkoi.

Kuningas ja kuningatar näyttivät hiukan hämmentyneiltä. Jin piti Sunmia tiukasti kädestä kiinni ja sanoi:
"Meille on järjestettävä häät. Me menemme naimisiin!"

Kuningatar melkein tukehtui juomaansa teehen. Kuningas nousi vauhdilla tuolistaan ylös ja käveli Jinin ja Sunmin luokse.

"Onneksi olkoon! Olen kovin onnellinen teidän puolestanne!"
"Kiitos!" Sunmi sanoi ja kumarsi. Hän ei pystynyt lopettamaan hymyilemistä.
"Kiitos isä! Arvostan sanojasi paljon", Jin sanoi.

Kuningatar käveli heidän luokseen.
"Onnittelut. Toivon kaikkea hyvää teille."
Sunmi ja Jin kiittivät häntäkin.

~~~

Sana levisi nopeasti ympäri linnan ja myöhemmin myös kylään, jossa Sunmikin oli ennen asunut. Kaikki linnassa onnittelivat tulevaa paria.

Sunmi ja Jin istuivat linnan kirjastossa ja miettivät, millaiset häät olisivat ja keitä kutsuttaisiin.

"No Sunmi, ketä sinä haluaisit häihimme?"
"Haluaisin vanhempani tänne. Siitä on niin kovin kauan kun viimeksi näin heidät."
"Sehän on selvää. Onko joitain muita?"

Sunmi mietti hetken.
"Olin kylässä lähes kaikkien ystävä. Haluaisin kutsua heidät kaikki, mutta tiedän ettei se ole mahdollista joten-"
"Tottakai se on mahdollista!" Jin sanoi keskeyttäen Sunmin.
"T-todellako?"
"Kyllä! Lähetämme viestin kylään, jossa lukee, että kaikki kylän asukkaat jotka ovat halukkaita, saavat tulla häihin. Mitäs sanot?"
"Käy oikein hyvin minulle. Mutta Jin, haluaisin silti lähettää erityisen kutsun vanhemmilleni, jos se vain on mahdollista."

Jin otti Sunmia kädestä kiinni.
"Tottakai se on mahdollista."

~~~

Ennen häitä linnassa siivottiin hullun lailla. Palvelijoita näkyi joka puolella ja kaikilla oli koko ajan jotain tekemistä. Myös Susan joutui osallistua siivoukseen, kuuluihan se hänen työhönsä. Hän ei kuitenkaan näyttänyt nauttivan siitä, mikä ei ollut uutta.

Jinillä oli myös ollut paljon tekemistä, joten ajan viettäminen Sunmin kanssa oli jäänyt vähäiseksi.

Illalla sängyssä maatessaan heillä oli viimein aikaa puhua toistensa kanssa ja olla rauhassa.

"Mitä kaikkea teit tänään?" Sunmi kysyi.
"Isä haluaa opettaa minulle enemmän miekkailua ja jousiammuntaa, koska olen menossa naimisiin. Hänen mielestään minun on oltava parempi, koska minun on osattava puolustaa sinua. Ja koska haluan olla tarpeeksi hyvä ja vahva hädän tullessa, harjoittelen ahkerasti. Haluan sinun olevan turvassa."
Sunmi nyökkäsi.
"Minulle vain sovitettiin mekkoja, kokeiltiin kampauksia ja meikkejä. Opetettiin kuinka minun täytyy käyttäytyä täällä ja sen sellaista."

Sunmi nousi istumaan sängyssä ja katsoi Jiniä.

"Mutta Jin, entä jos sinulle sattuu jotain? Kuka sinua auttaa? Minäkin haluan oppia puolustamaan muita! Ja entäs sitten kun saamme lapsia ja minun täytyy puolustaa heitä."

Jin pysyi hiljaisena ja kuunteli, mitä Sunmi sanoi.

"Jin, minäkin haluan osata puolustaa muita. Edes jollain tavalla. Tiedän ettei se oikein kuulu prinsessan tai kuningattaren tapoihin, mutta.."
Sunmi huokaisi syvään.

Jinkin nousi istumaan sängyssä.

"Minä lupaan, että opetan sinulle jotain, perusasioita ainakin, jos kerran noin kovasti sitä haluat. Mutta ei nyt, ei ennen häitä, eikä heti niiden jälkeen."
"Miksi ei heti häiden jälkeen?"
"En halua sinun harjoittelevan, kun olet raskaana."
Jin iski silmäänsä ja virnisti.

Sunmi heitti Jiniä tyynyllä.

"Hei! Mistä hyvästä tuo oli?" Jin kysyi.
Sunmi katsoi Jiniä ilman pienintäkään hymyä. Häntä kuitenkin alkoi naurattaa ja he molemmat nauroivat yhdessä.

"Jin, kiitos kun suostut opettamaan minua."
Jin hymyili Sunmille ja suuteli tämän otsaa. Sen jälkeen he vaipuvat unten maille.

__________________________________

Anteeksi kun en oo kirjottanu piiiitkään aikaan yhtään mitään 😔

Ja myöhäiset synttärionnittelut Taehyungille! 💜