Iron Heart (Finnish)

Luku 1

"Crystal! Tule jo!" Pepper huusi. "Ihan kohta!" Vastasin äidilleni. Hutaisin biologian kirjaani nopeasti jotakin, vedin hupparini päälle, ja laitoin hiukseni poninhännälle. Katsoin itseäni peilistä. Takaisin katsoi tummahiuksinen, myrkynvihreäsilmäinen tyttö. Päälläni oli punainen huppari, ja sen alla musta T-paita. Farkkuni olivat mustat, ja tennarini siniset. Tuuheat hiukseni olivat poninhännällä, ja näyttivät miltei mustalta vesiputoukselta. Nimeni on Crystal Stark. Olen 16-vuotias. Isäni on Tony Stark, Kostajista tunnettu Iron Man. Ja pian minä aloitan koulutukseni.
Kun astuin ulos huoneestani, kuulin puhetta olohuoneesta. Kävelin sinne hiljaa. "Crystal... viimeinkin", Pepper huokaisi, nousten seisomaan. "Anteeksi... en arvannut että läksyissä menisi niin kauan", vastasin. Pöh. Olin puolet ajasta selaillut nettiä. Ehkä Pepper arvasi sen, sillä hän kääntyi isäni puoleen, ja sanoi: "Ehkä meidän pitäisi kieltää netin käyttäminen läksyjä tehdessä." Isäni kohotti katsettaan. "Crys tarvitsee nettiä, pidit siitä tai et", hän sanoi, "sitäpaitsi, tässä talossa kaikki toimii sähköllä. Ja siispä nettiä on miltei mahdoton hävittää katkaisematta pääkytkintä. Mitä me emme ole tekemässä", hän jatkoi kun Pepper avasi suunsa. Joskus en ymmärtänyt miten äiti ja isä olivat päätyneet yhteen. Katseeni osui poikaan, joka istui sohvalla kiusaantuneen näköisenä. No niinpä, ajattelin, meidän pitäisi keskustella Kostaja-koulutuksestani ja uudesta tiimikaveristani, ja he vain riitelevät netistä. Kävelin lähemmäs, ja napautin isääni olalle. "Isä...", supatin, ja viittasin poikaan. "Ah, ai niin, anteeksi", Tony sanoi. Hän viittasi minua istumaan. Istuin hiljaa sohvalle. "Haen teetä", Pepper sanoi. "Ei tarvitse", Tony vastasi. "Juot sen kuitenkin", Pepper huikkasi kävellessään pois. Tony mutisi jotain, mutta kohensi sitten ryhtiään. "No niin!" Hän aloitti, "Te kaksi olette siis nyt virallisesti koeajalla. Hyvällä tuurilla, saatatte päästä viralliseen koulutukseen." Nyökkäsin. Poika nyökkäsi myös, hermostuneen ja innostuneen ilmeen sekoitus kasvoillaan. "Ai niin, te kaksi tuskin tunnette toisianne", Tony sanoi, "Crystal, tässä on Peter." Hän taputti poikaa olalle. "Peter Parker", poika sanoi, ojentaen kättään. "Crystal Stark", vastasin, kätellen nopeasti. Peter hymyili minulle hiukan. Vastasin hymyyn, ja käännyin sitten isäni puoleen. "Mitäs nyt?" Kysiyn, "Kerrommeko voimamme?" Tonyn nyökätessä Peter kohensi asentoaan. "Uh... minä, siis...", hän änkytti hermostuneesti, "olen Spiderman." Leukani loksahti auki. Spiderman oli yksi siisteimmistä sankareista tässä maailmassa (isäni oli tietysti ykkönen, kuinkas muuten) mutta että hän olisi oikeasti ikäiseni teini... Wow. "Oh... siistiä", sanoin, "minä... tavallaan käytän samanlaista pukua kuin isälläni." Peter hymyili. "Mahtavaa", hän virnisti. Hymyilin takaisin. Tuntui mukavalta, kun oli jotain ikäistäni seuraa. Koulussa tunsin muutaman tyypin, mutten ollut varma voisinko kutsua heitä ystävikseni. Pepper palasi luoksemme, teekannu ja neljä mukia tarjottimella. Hän laski sen sohvapöydälle. "Kiitos", Peter sanoi ujohkosti äitini ojentaessa hänelle teekupin. Pepper hymyili tälle, ja antoi minulle kupin. "Ei olisi tarvinnut...", sanoin, "mutta kiitos." Pepper ei vastannut, vaan nosti esiin pienen vihon. "Koulutuksenne alkaa tiimiin tutustumisella", hän kertoi, "harjoittelette heidän kanssaan, tutustutte pahiksien vahvuuksiin ja opettelette erottamaan ystävän vihollisesta." Minä ja Peter nyökkäsimme samaan aikaan. Asia oli muuttunut äkkiä vakavammaksi. "Suurin osa koulutuksestanne tapahtuu minun, Kapun tai Lesken valvonnassa", Tony jatkoi, "muut auttavat satunnaisesti." Nyökkäsimme taas. "Kun kehitytte, saatatte päästä mukaan tehtävillemme", Tony sanoi, "ja kun olette mielestämme valmiita... no silloin voimme esitellä maailmalle Kostajien kaksi uusinta jäsentä." Pieni innostus kohosi rinnassani. Olin jo pitkään haaveillut olevani Kostaja, ja sen mahdollisuus oli nyt lähempänä kuin koskaan. Peter nyökkäsi rauhallisesti, mutta näin tämän käsien tärisevän innostuksesta. "Milloin aloitamme?" Kysyin. Tony ja Pepper vilkaisivat nopeasti toisiinsa. Sitten Tony sanoi: "Huomenna. Koulun jälkeen."
---------
Kirjoittajan viesti: Hei, kiva kun luet tätä tarinaa. Tää on mun eka, joten älä tuomitse liian tiukasti, jooko?  Toivon ett tykkäsit tarinasta, ja odotat innolla lisää.