Iron Heart (Finnish)

Luku 2

Seuraavana päivänä koulusta ei meinannut tulla mitään. Olin liian innoissani että pystyisin keskittymään mihinkään. Liikuntatunnin jälkeen paras kaverini, Peggy, kysyi: "Hei, Crys, mitä on tapahtunut? Olet kuin pommi valmiina räjähtämään." Hymyilin Peggylle veikeästi. "Isä vain kertoi että pääsin yhteen työharjoitteluun", vastasin. Tästäkin oltiin jo sovittu kotona. Jos joku kysyisi, minä ja Peter olisimme työharjoittelussa. Se olisi kaikkien kannalta helpoin selitys. Peggy pyöräytti silmiään. "Hassua... viime viikolla et ollut läheskään yhtä innostunut" , hän sanoi. Tuuppasin Peggyä leikkisästi kylkeen. Hän virnisti minulle. Kävelimme hiljaa kemianluokkaan.
~Skippi koulun loppuun~
Kun saavuin kotiin, Peter odotti minua jo. "Hei, Peter", sanoin hymyillen. "Hei", hän vastasi. "Valmiina tapaamaan Captain America?" Kysyin. "Enemmän kuin valmiina", Peter virnisti. Virnistin takaisin. Isääni ja Kapua odotellessamme söimme voileipiä ja puhuimme monista asioista; perheistämme, ystävistämme, elämästämme ennen supersankari-ideaa, jne. Tuntui paremmalta tuntea oma tiimikaveri. Kostajathan eivät juuri tunteneet toisiaan etukäteen. Onneksi meillä oli mahdollisuus. "Eli siis... isäni esittelee meille Kostajat-tornin, tapaamme Kapun, ja varmaankin saamme luennon supersankarin velvollisuuksista", sanoin. "Ja, toivottavasti, törmäämme johonkin muuhun Kostajaan myös", Peter lisäsi. "Toivotaan niin", myönsin. Emme ehtineet odotella pitkääkään, kun isäni jo saapui. "No niin, teinit, aika lähteä", hän sanoi. "Eikö äiti tule mukaan?" Kysyin. "Hän jää tänne Happyn kanssa", Tony vastasi, "hän sanoo että minulla olisi ollut tapaaminen. En itse muista siitä mitään. Hän lupasi hoitaa sen puolestani." Pyöräytin silmiäni. "Mutta väliäkö sillä, aletaan mennä", Tony sanoi. Hän käveli pihalle. Minä ja Peter seurasimme häntä hiukan hämmentyneinä. "J.A.R.V.I.S, sammuta valot", huikkasin kun astuin ulos ovesta. Valot naksahtivat kiinni. "Siistiä", Peter mutisi. "Tiedän", vastasin. Tony oli jo auton luona, kun saavuimme paikalle. Auto oli punainen avoauto. "Kyytin vain, Kapu odottaa", hän hoputti. Kiipesimme auton kyytiin. Isä painoi kaasun pohjaan, ja ajoi ulos pihasta. Tuuli pörrötti hiuksiani. Peterin tukka meni tuulessa sekaisin. Nauroimme molemmat, vauhdista huumaantuneina. Tony avasi radion, ja väänsi volyymin kovalle. Radio alkoi soittaa kappaletta Highway to hell. Isä hyräili tahdissa, ja rummutti rattia sormillaan. Minä ja Peter virnistimme toisille. Tiesimme molemmat, että tämä olisi hyvä alku tulevalle seikkailulle.
----------
Kirjoittajan viesti: sori ett tästä tuli lyhyt luku... koetan tehä myöhemmin pitempiä