Make You Believe In Love

~Ensimmäinen luku~

Tähän alkuun pikanen info!! Mä yritän kirjottaa aina yhen luvun joka viikko ja julkasta sen sunnuntaina, mut abivuosi tuo tullessaa kiireitä. Voi siis olla että en joka sunnuntai saakkaan uutta lukua pihalle, koetan korvata sen vaikka julkasemalla sit kaks lukua joku viikko. Kommentteja, kritiikkiä, ruusuja ja risuja otan mielellää vastaan! Kirjottamine vielä vähä takkuilee, en oo moneen kuukautee kirjottanu minkäänlaista tarinaa, varsinkaa mitää jollai tapaa realistista. Pelottaa siis vähä mihi suuntaa tää menee ja lopahtaako innostus kokonaa, mut pliis kertokaa mitä tykkäätte hahmoista ja juonesta. Mut nyt mä päästän teiät lukemaa ensimmäistä lukua❤

Jackson

Mua vitutti. Vitutti niin paljon et teki mieli heittää jotai seinään. Mut en mä voisi, ellen olis iha varma et siin kohalla seinää ei oo taulua tai muuta rikkoutuvaa. Toki mun pitäis myös olla varma, et se mitä heitän on jotai mikä ei mee rikki heti. Äiti ei tykkäis jos rikkoisin taas jotai. Viimeksi se vaan huus, ei se ymmärrä miltä musta tuntuu, ei se oo syntyny sokeena.

Sokeena syntymine on lääkäreiden mukaa tosi harvinaista, yleisempää on se et sokeutuu jossai välissä elämäänsä. Mä synnyin sokeena, hitto mä en ees tiiä mille mun äiti tai isä näyttää. Tai saati sit mille mä ite näytän. Tähä välii sopis sellane sarkastine nauru, kuvitelkaa nyt, mä en tiiä mille mä näytän. Jos mä kuljenki kaupungilla kodittoman näkösenä, ei kukaa sitä mulle sanois. Äiti sanoo aina et oon sen komee kultamussukka, mut nii ne kaikki äidit kai sanoo. Ehkä se on joku äitien velvollisuus.

Sen mä tiedän et mulla on ruskeet hiukset ja ruskeet silmät, oon sellane perus. Kivaa sinänsä etten erotu joukosta ulkonäöllisesti. Tai no, onha mulla se keppi. Valkonen keppi jota sokeet yleesä käyttää, sellane mullaki on. Pelottaa mitä lukiossa ihmiset aattelee, oon aiemmi ollu kouluissa missä sokeutta ymmärretää ja sit mutsi laittaa mut normilukioon. Alotan lukion tokan vuoden parin päivän päästä, ja valehtelisin jos sanosin et mua ei hirvitä. Oon suoraan sanoen kauhusta kankee. Jos mä en saakkaan ystäviä, jos mua aletaanki kiusata. Se tästä vielä puuttuski.

Mun on pakko löytää koulusta joku, joka osaa neuvoo minne mennä ja missä on mikäki paikka. En mitenkää pysty ite oppii kaikkee, luultavasti niillä ei ees koululla oo karttaa jossa ois pistekirjotusta. Ajatuksiini vaipuneena huomaan taas nukahtaneeni sängylle. Nousen ylös ja astelen varovasti ikkunalle. Tiedän tasantarkkaan missäpäin ja monenko askeleen päässä ikkuna on sänkyni päädystä, koska ikkuna on lempipaikkani; heti sängyn jälkeen.

Istuudun leveälle ikkunalaudalle ja katselen ulos ikkunasta. Taisiis enhän minä voi katsella, mutta käännän kasvoni kohti auringonpaistetta. Suljen silmäni ja nautin auringosta ihollani. Eksyn ajattelemaan eksääni Williamia. Luitte kyllä oikein, mulla oli jätkä. Kunnes se sika petti mua tytön kanssa. Sillon mä halusin vaan kuolla. Will väitti mulle pitkään et oon sen elämän keskipiste. Ja paskat olin mikää keskipiste. Ku sain tietää pettämisestä, mä erosin siitä heti. En kestä pettäviä ihmisiä. Enkä enää usko rakkauteen, kuka voisi rakastaa sokeaa? Ei kukaan.

Havahdun ajatuksistani ja huomaan taas nukahtaneeni. Olen huomannut, että nukahdan hyvin usein ilman syytä. Ja paikkakin vaihtelee, välillä nukahdan keittiöön, välillä sohvalle ja välillä suihkuun. Valitettavasti äiti ei tykkää siitä, toisaalta, ihan kyin se mua oikeesti haittaisi. Kyllä mä mun äidistä välitän, mutta en siitä missä nukun. Äiti on mulle kaikki kaikessa, vaikka se kohteleekin mua aina ku pikkukakaraa. Mä ymmärrän kyllä miks se tekee niin, mähän oon sokea. Mut se vois silti yrittää kohdella mua sillein miten lukion kakkoselle meneviä yleensä kohdellaan. Isästä mä en oikeestaan kerro ku harvoille ja valituille, sellasia ihmisiä mun elämässä on tasan yks: mun äiti. Se tosin kyl tietää mitä iskälle kävi, olihan ne naimisissa jonku viistoista vuotta kai. Niitten rakkauteen mä uskoin, ne rakasti toisiaan ehdoitta. Mut kumpikaan niistä ei ollu sokee.

Yaas, eka luku ulkona! Oon vähä myöhässä, mun wp jostain syystä temppuili kauheesti nii vikoissa muokkauksissa meni aikaa, mut tässä tää nyt on. Seuraavan luvun ois tarkotus tulla sunnuntaina, katotaa mite onnistuu xd