Alphan veri ~ Kirja 2 (Lunan veri)

Luku: 1 : Hauta

Hautajaiset olivat jo olleet, mutta minä en ollut silloin paikalla. Nyt minä seisoin haudan edessä jossa luki: Annah Emelie Moon ja Joffrey Dan Moon Oha. Hauta oli tehty mustasta marmorista ja siinä oli valkoisia linjoja. Haudan päällä oli pieni vauva enkeli ja haudan vieressä lyhty jossa paloi kynttilä, jonka Vallu ja minä olimme juuri sytyttäneet. Hautakiveä vasten nojasi kaksi kukka kimppua, jotka olivat vedestä märkiä ja nuupahtaneita.

Vallu seisoi hiljaa vieressäni pitäen yllämme punaista sateenvarjoa, jotta säilyimme sateelta. Maa jalkojemme alla oli vasta kaivettua ja vielä hieman kummulla.

"Se siis oli poika?" Kuiskasin hiljaa.

Vallu ei saanut sanaakaan suustaan vaan nyökkäsi hieman.

"Arvasin." Kuiskasin ja hymyin hieman. "Te aijoitte antaa sille molemmat sukunimet. Aika ihanaa." Sanoin hiljaa ja tunsin kyyneleen vierähtävän poskellani.

Yritin olla miettimättä kaikkea sitä mitä olisi voinut olla: Vallu olisi voinut olla isä, äiti olisi saanut uuden vauvan hellittäväksi. Yritin olla miettimättä, että veljeni olisi varmaan ollut fiksu ja komea pikkumies. Ja että hänestä olisi voinut tulla vaikka presidentti. Ja hänen lapsistaan lääkäreitä jotka parantaa syövän. Minä olisin ollut isosisko ja olisin pitänyt pikkuveljestäni hyvää huolta. Ja kun se olisi vähän kasvanut niin olisin varmaan syöttänyt sen karkeilla sellaiseksi söpöksi pikku pulleroksi. Veljelläni olisi varmaan ollut Vallun hiukset ja äidin silmät. Tai sama toisin päin. Punertava hiuksinen vauva olisi varmaan tosi söpö.

Yritin unohtaa, että kun astuisin myöhemmin tänään kotiin niin talo on täynnä vauvan tarvikkeita ja leluja joilla veljeni ei koskaan leiki. Ja tungin syvälle mieleni synkkiin koloihin senkin, että minä olin neulonut pikkuveljelleni pienen pöllön jota veljeni ei nyt ikinä saisi. Yritin unohtaa kaikki seikkailut joille olin suunnitellut vieväni pikkuveljeni ja sen kuinka paljon olisin häntä rakastanut...

Sydämmeni oli murskana äidin takia, mutta jostain syystä minuun koski enemmän pikkuveljeni menetys, vaikka häntä en koskaan edes tavannut. Tiesin, että äidillä oli ollut hyvä elämä: paljon rakkautta, seikkailuja, kokemuksia, ja minut. Äiti oli toteuttanut kaikki unelmansa. Hän teki laskuvarjo hypyn ja benji hypyn. Äiti kävi nuorena Afrikassa ja ratsasti norsulla. Äiti kävi ihan mielettömän monella Guns n' roses keikalla ja tapasi kasvotusten idolinsa Axl Rosen. Äiti on olut elokuvassa ja toiminut kerran jopa mallina. Hän eli useamman ihmisen puolesta hyvän elämän,,, mutta pikku Joffrey... Hän ei saanut edes yhtä päivää.

Vallun sormet kiertyivät omieni ympärille. Hänen kätensä olivat aivan jäässä ja hän oli vieläkin hieman sekaisin. Minulla kesti kauan vakuuttaa hänet, että olen tässä. Sairaalasta on soitettu Vallulle jo useamman kerran katoamisestani. Tänään lääkäri tulee kotiimme tarkistamaan, että olen kunnossa, koska kieltäydyin palaamasta sairaalaan.

Ja Ash... Ash luulee yhä, että olen kuollut.

"Sinä..." Vallu sanoi hiljaisella karhealla äänellä ja ryki sitten hieman: "Sinä olisit ollut hyvä isosisko."

"Ja sinä hyvä isä." Sanoin hiljaa takaisin.

Vallu katsoi pettyneenä maahan kuin epäillen sanojani.

"Tiedätkö miksi?" Kuiskasin hiljaa ja nostin Vallun kasvot minua kohti. "Sinä tiedät aina mitä sanoa."

Sitten Vallu taas romahti. Hän valahti märkään, liejuiseen maahan polvilleen ja karjui vihaisesti päästäen kaiken pahan ulos. Kävin istumaan Vallun viereen välittämättä, että housuni menevät ihan likaiseksi ja kiersin käteni Vallun ympärille. Vallu itki minua vasten ottaen tiukasti takistani kiinni, hän puristi kätensä nyrkkiin rypistäen takkini kankaan.

En tiedä kauan me istuimme siinä. Ehkä minuutin, ehkä kymmenen minuuttia. Minua ei kiinnostanut. Vallu oli aivan yhtä rikki, kuin minä, mutta meissä oli se ero, että olen käynyt tämän jo kerran läpi. Vaikkei se koske minuun yhtään vähempää kuin Valluun niin Vallulle tälläinen suru on aivan uutta ja musertavaa.

"Me pärjätään kyllä." Minä lupasin silittäen Vallun selkää. "Me ollaan perhe."

Vallun itku hiljeni, kun hän katsoi minua ja pyyhki pari kyynelettä pois poskiltani suhraten samalla kuitenkin hieman mutaa kyynelien tilalle.

"Sinä olet ainoa asia jolla on vielä väliä." Vallu sanoo ja näen sen hänen silmistään: jokin joka oli vähän aikaa sitten mennyt rikki naksahti paikoilleen. "Minun täytyy olla vahva. Sinua varten." Vallu sanoi nousten hieman ryhdikkäämmin seisomaan ja auttoi sitten minut ylös.

Hymyilin Vallulle ja tunsin taas kuinka kyynel valui alas kavojani. Asetin kukkaset jotka olin ottanut puutarhasta äidin ja pikkuveljeni haudalle, tuijotin hautaa hetken ja käännyin pois pitäen yhä Vallua kädestä kiinni.

Monet perheet ympäri maailmaa on revitty erilleen. Jotkut perhet sortuu sen jälkeen ja jotkut pysyvät juuri ja juuri koossa. On myös ne perheet jotka palaa ennalleen ja kurovat repeämän ehjäksi tai ottavat poistuneiden ihmisten tilalle uudet.

Meidän perhe on rikki, mutta se silti toimii. Mikään ei ikinä tule korjaamaan säröä joka meidän perheeseen on tullut, mutta me opimme elämään sen kanssa ja siirtymään sitten eteenpäin. Koska äiti oli vahva ja hän ei haluaisi, että me lakkaamme elämästä...

***

TÄRKEÄÄ: Jos ette jo huomannu nii Bear's mate:n nimi muuttuu: Lunan vereksi

Eka luku oli tossa. Halusin jättää sen kauniiksi ja lyhyeksi.

Mitä mieltä ootte?