Alphan veri ~ Kirja 2 (Lunan veri)

Luku: 3 : Danil

"Danil!" Huusin koputtaen oveen kovaa. "Oletko sä siellä? Täällä Nadja."

Odotin minuutin ja koputin pian uudelleen. Kuulin vain heinäsirkkoja ja pienen tuulen vireen.

Olin juuri koputtamassa uudelleen, kun ovi lensi auki ja sen takana seisoi Danil, hiukset sekaisin, haava poskessa ja hieman säikähtänyt ilme jähmettyneenä kasvoille.

"Danil?" Henkäisin huolestuneena ja näin kuinka Danilin katse vilahteli säikähtäneenä ympäri pihaa. Hän näytti hullulta. Niin nopeasti hän katseli paikasta toiseen.

"Oletko yksin?" Danil kysyi kiivaasti.

"Joo."

"Sisään." Danil sanoi ääni käheänä, tarrasi tiukasti käsivarrestani ja nykäisi minut sisään paiskaten oven kiinni perässämme.

"Hei mitä on meneillään?" Kysyin ja hieroin käsivartani. Danil oli puristanut siitä aika kovaa ja nyt siinä oli hellän punaiset sormenjäljet.

"Kyläläiset... Ne on menossa hulluksi. Ne tuli tänne ja yritti alkaa rikkomaan ikkunoita. Ne... Ne uskoo, että mä oon ollut niiden hyökkäyksien takana sen takia mitä tapahtui, kun olin nuorempi." Danil sanoi näyttäen pelokkaalta.

"Missä sun vanhemmat on?" Minä kysyin huolestuneena.

Danilin naama valahti ja hänen äänensä muuttui synkäksi: "Ne on matkoilla. Ja vaikka mä kerroin kaikesta mitä täällä tapahtuu niin ne ei oo tulossa takasin."

"Oho..." Huokaisin astuessani olohuoneeseen. Kolme asetta oli aseteltu olohuoneen sohvapöydälle. "Mitä varten noi on?" Minä kysyin hiljaa ja astuin Danilista vähän kauemmas. Olin uskonut hänen tarinansa siitä kuolleesta tytöstä, mutta aion silti olla varovainen hänen lähellään.

"Ne on mun iskän. Se tykkää metsästää. Ne tekee mun olon... Turvalliseksi." Danil sanoi.

"Ai aseet?" Kysyin kurtistaen kulmiani. "Osaatko sä edes käyttää näitä?"

"Juu. Iskä ottaa joskus mut mukaan metsästämään." Danil sanoi nyökäten ja sitten taas repi hiuksiaan.

"Hei lopeta. Kohta sä oot ihan kalju." Sanoin ja otin Danilia käsistä kiinni ohjaten hänet istumaan sohvalle. "Kerro mulle kaikki." Pyysin ja jäin hiljaa odottamaan.

"Sen jälkeen kun sulle kävi sun... Onnettomuus. Alpha meni ihan sekaisin. Se raivosi ja repi paikkoja hajalleen. Sairaala kärsi eniten. Se melkein tappoi yhden hoitajan." Danil selitti hiljaa ja pudisteli päätään. "Se... Se hoitaja meni useeksi päiväksi koomaan."

"Mitä?" Minä henkäisin järkyttyneenä ja peitin suuni.

"Sä et vieläkään tajua tätä juttua vai? Se tunsi sun kivun. Se uskoi, että sä kuolet." Danil selitti kuin tämä asia olisi päivänselvä.

"Ai... Meneekö tää luna-alpha yhteys niin syvälle?"

"Juu. Sä et tiedä siitä puoliakaan." Danil mumisi. "Mä en tiedä kaikkea, mutta sun koomatilan aikana tyttöjä on kadonnut yhä enemmän. Ashkin vaan katosi. Kyläläiset usko, että se on hylänny ne ja siks ne alko ottaa ohjeita Chuckilta."

"Chuck johdossa?" Tunsin kylmien väreiden kulkevan ruumiini läpi. "Ei hyvä."

"Niimpä. Se on Ashin kakkosmies ja ottaa johdon silloin kun Ash ei pysty. Se ei suostunut sanomaan mitään Ashista tai susta eikä saannut kyläläisiä kunnolla hillittyä. Sen takia kyläläiset teki kaiken tän." Danil kertoi viitaten ikkunoihin joita oli sotkettu ja hakattu.  "Onneksi meillä on luodin kestävät ikkunat ettei koko talo sorru." Danil sanoi ja sai kylmät väreet.