Tuntematon Numero [Valmis]

29. Ranne

On kulunut viisi päivää, kun viimeksi näin Isacin. Viimein tänään näemme jälleen. Isac tulee meille. Hänellä on jotain asiaa, mutta ensin tämä tylsääkin tylsempi perjantaikoulupäivä. Kamalaa. Huokaisin syvään ja vilkaisin kelloon. Kello täytti pian vasta yhdeksän. Koulua minulla olisi tänään kolmeen. Isac tulisi vastaan minua koulusta.
"Saara", opettaja sanoi.
"Öö, täh, mitää?" hätkähdin.
"Mikä on kolmion kulmien summa?" opettaja kysyi. Olin selvästikin ollut omissa maailmoissani.
"Öö, minkä täh mitä?" kyselin. En ollut seurannut matematiikan tuntia yhtään. Opettaja huokaisi.

Viimein kellot soivat. Enää yksi tunti jäljellä. Saara, kyllä sä selviät. Potkiskelin kiviä levottomana pihalla kävellessäni. Kävelin kentälle ja kiipesin laidalle. Pian kaaduin päin kentän maata. Otin käsilläni vastaan ja siinäpä sitten järkeä oli. Voihkaisin. Oikeaan ranteeseeni sattui. Koitin taivuttaa sitä, mutta se oli mahdotonta.
"Au!" kiljaisin. Kuulin äänen.
"Onko kaikki hyvin?" kysyjä oli luokkalaisemme Nea.
"Kai...", mutisin. Nea tuli viereeni ja katsahti ranteeseeni.
"Näyttää pahalta, tule mennään näyttämään sitä opettajalle", Nea ehdotti. En väittänyt vastaan. Parempi näin.

Istuimme äitini kanssa sairaalan odotushuoneessa. Odotimme tuloksia. Oliko ranne murtunut? Sain viestin Isacilta.

Isac: Onks kaikki ok?

Sinä: Selvitetään, et onks se murtuma.

Isac: Okei..

Sinä: kerrotko sen sun asian?

Isac: Haluun kasvotusten.

Sinä Selevä. (:

Isac: Kerro sit mitenn kävi.

Sinä: Joo, toki (:
•