Poikabakteereja

1

Punainen huivi lensi lukion kolmannen kerroksen ikkunasta sukkelana ulos. Se kieppui iloisesti syystuulen riepotellessa kankaanpalaa minne sattui ja lopulta singahti alaspäin, tiputtautuen lopulta suoraan Ronjan naamalle.

Ronja Laaksenmaa. Koko elämänsä samassa paikassa asunut lukiolaistyttö, joka kaipaa rauhaa, muttei kiireidensä takia sitä saa. Tykkää lukemisesta ja valokuvaamisesta. Rauhallinen ja luotettava ystävä, joka on kaikkea muuta kuin ylitunteellinen.

"Kuka perkele?!" Punaisen huivin kasvoiltaan pois riuhtonut nuori nainen katseli tarkkana avoimeen ikkunaan, josta kuului älämölöä. Vaikutti siltä, että huivi haluttiin takaisin, mutta kukaan ei ollut ajatellut katsoa, minne se oli päätynyt. Ronja murahti ja kieputti huivin sykkyräksi. Hän aikoi palauttaa sen omistajalleen heti kun kerkiäisi.

Päästyään sisälle lukion aulaan, Ronja istahti ensimmäiselle penkille, minkä löysi. Hän oli jälleen onnistunut tulemaan kouluun vartin etuajassa. Tyttö etsi puhelimensa käsiinsä ja avasi Wilman. Koulua oli ehtinyt vierähtää jo useampi viikko, eikä hän siltikään muistanut, missä viikon ensimmäinen tunti oli. "Fysiikkaa", Ronja mutisi itsekseen ja nousi ylös. Luonnontieteet ja matikka pidettiin kellarikerroksen luokissa, eikä Ronja viihtynyt siellä. Luokat olivat hänen mielestään tunkkaisia ja kosteita. Lisäksi ne olivat maan alla ja täten siellä ei toiminut netti. Tyttö lähti jo laahustamaan kohti portaita, kun yläkertaan johtavista portaista kuului Ronjan ystävän, Minnan vihellys. Hän vihlasi aina nähdessään kavereitaan ja halutessaan heidän huomaavan hänet. "Ronja! Huomenta!" Minna huudahti.

Minna Haapiala. Suloinen ja ujo tyyppi. Herkkusuu joka pitää leipomisesta. Vaikuttaa heikolta ja hiljaiselta, mutta sisällä piilee kovaääninen, vahva ja toisinaan jopa aika pelottava luonne.

Huomatessaan ystävänsä käsivarsilla lepäävän punaisen huivin, neiti suorastaan rynni portaat alas. "Onnentyttö! Tuo huivi tuossa", Minna osoitti huivia ja hymyili hämmästyneelle Ronjalle, joka oli jäänyt portaiden yläpäähän nököttämään "kuuluu sille uudelle, samalle vuodelle tulevalle pojalle! Näin sen ihan vilaukselta ja se on SUPER söpö! Se on viel yläkerrassa, mennää äkkiä ni voit antaa sen sille". Minna nappasi Ronjan hupparin hupusta kiinni ja lähti vetämään häntä ylöspäin, kuin vedettävä ei itse olisi halunnut mennä. "Minna! Mä kuristun päästä irti!" Ronja kähisi yläosan kaula-aukon sauman painaessa ikävästi hänen kurkkuaan. Minna päästi irti ja Ronja haukkasi reilusti happea. "Luojan kiitos!" Minna ei tosiaan tiennyt, kuinka pahalta hänen huppuotteensa tuntui. "Anteeks, mä innostuin vähän liikaa", Minna pahoitteli. "Ei se mitään. Mennään", Ronja huikkasi saatuaan hengityksen taas kulkemaan ja lähti nousemaan portaita.

"Tuolla se on! Nyt ole hyvä ja mene, sillä aikaa minä seison tässä ja katson turvallisen välimatkan päästä", Minna ilmoitti ja hymyili Ronjalle veikeästi. "Sun pitää päässä yli tosta ujoudesta", Ronja totesi ja pyöräytti silmiään. Minna ei vastannut mitään, hätisteli vain ystäväänsä viemään huivi. Ronjan ei auttanut muu kuin kääntyä ympäri ja lähteä käppäilemään kohti sitä uutta poikaa.

Uusi poika oli helppo tunnistaa, koska hänet löysi tietenkin suuren ihmismassan keskipisteestä. Sitä se aina on, kun joku uusi saapuu kouluun. Jokainen puhui Lassista, joten Ronja oletti sen olevan uuden opiskelijan nimi. Hän poikkelehti ihmisten ohi punainen huivi visusti käsiensä ympärillä yrittäen löytää sen omistajan. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut etsiä kauaa, sillä pian Ronjan selän takaa kuului tuntematon ääni. "Hei, mun huivi!" Joku huudahti ja Ronjan kääntyessä ympäri hän näki pitkän pojan, jolla oli ruskea kiharapehko, mustat silmälasit ja suloinen hymy.

Lassi Törvänen. Vasta kaupunkiin muuttanut lukiolainen. Tykkää kasveista ja luonnosta. Tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Härnääjä ja pränkkääjä. Perheeseen kuuluu vain hän, äiti ja kolme koiraa. Lassi on asunut siellä täällä pitkin Suomea äidinsä kanssa ja toivoo ainaisen liikkeen viimein loppuvan.