~I fall in love with wrong person~

Luku 1.

Vivian

Napauttelen kynällä hiljaa pulpetin kulunutta pintaa ja annan opettajan äänen mennä toisesta korvasti sisään ja toisesta ulos. Pääni nojasi toisen käteni varassa jonka kyynerpään olin laskenut pulpetille ja silmäni olivat puoliummessa. Käänsin hitaasti katseeni viistosti vasemmalle jossa kohtasin ruskeat hiukset, jotka vaalenivat latvoja kohti. Siskoni Bella. Tämä ainakin esitti kuuntelevansa, mutta tämän silmistä pystyin päättelemään, että tytön päässä soi tälläkin hetkellä joku Marcuksen ja Martinuksen biisi. Pyöräitin silmiäni ja käänsin katseeni jonnekkin ikkunan suuntaan. Jokin kiinnitti huomiotani opettajan puheisiin, mutta en tiennyt mikä. Silloin tajusin, että se oli nimeni. Opettaja sanoi nimeni.

"Maailma kutsuu Viviania!" Terävä ääni sai minut säpsähtämään ja nostin pääni kädeltäni repäytellen silmiäni. Tajusin että kaikki tuijottivat minua. Lievästi noloa. "Öhm" mumisin nolona. "Laitan vanhemmillesi viestiä, että katsovat, että nukut tarpeeksi" Opettaja sanahti nopeasti ja näin sivusilmällä, kun Bella virnisti pidätellen naurua. Kun opettaja ei nähnyt vilautin tälle keskisormea ja vetäisin hupparinhupun päähäni. Onneksi opettaja lopetti puhumisen ja pääsimme tehtävien pariin. Vetäisin maantiedonkirjan auki ja siihen viereen vihkoni.

Olin saanut pari lausetta aikaan, kun tunti jo loppuikin. Heitin kirjat reppuuni ja suuntasin ulos luokasta naulakoille. Koulu oli siis loppunut. Vedin chucksit jalkaani ja bomberin niskaani, jonka jälkeen etsin Bellaa katseellani. Pian tavoitinkin tämän katseen, kun siskoni oli vasta solmimassa lenkkareidensa nauhoja. "Hidas" tuhahdin ja naurahdin heittäen reppuni selkään. Olisin voinut mennä edeltä, mutta en jaksanut kävellä kotiin yksin.

Vihdoin Bella pujahti vierelleni ja suuntasin edellä käytävää eteenpäin kohti ulko-ovea. Yläasteellamme oli selvästi porukoissa jossa ihmuset hengailivat ja ohitimmekin aika monta sellaista ennnen kuin pääsimme ulos hieman tuuliseen kevätilmaan. Tuuli oli koventunut aamusta joten heti pihalle päöstyäni vedin takin hupun päähäni ja samoin teki Bella.

Asuimme aivan koulun takana, joten juoksimme kilpaa koko matkan. Loikin kuistin portaat ylös ja läpsäytin ovea. "Voitin!" Bella saapui vierelleni parin sekunnin kuluttua ja avasimme oven hieman hengästyneinä. "Huomenna on se keikka!" Bella hihkaisi kun riisui takkia päältään. Ai niin. Potkin kengät jalastani ja heitin takin naulakkoon. "Monelta me mennään?" kysyi samalta, kun poimin reppuni lattialta ja avasin eteisen oven. "Lähetän suoraan koulusta, eli kahen jälkeen" Balla vastasi samalla kun availi kaappeja etsien jotain syötävää. "Kahelta! Se keikka alkaa joskus iltaseitsemältä!" huudahdin.
Bella naurahti: "Ainiin, unohdin kertoa. Menemme ennen keikkaa bäkkärille koska Marcus vaati."

Vai sellaista. Minulle aina kivasti kerrotaan näistä asioista. Siellä Bella ja Marcus vaan pussailevat ja minä seison nolona kun en edes fanita koko Marcusta ja Martinusta.

Pidin kuitenkin mölyt mahassani ja nappaan muropaketin kaapista. Bella oli kehitellyt itsellensä leivät ja istui jo pöydässä. Minulta ei mennyt kauvaa kaata murot ja maidot kuppiin ja istuuduin sitten tätä vastapäätä. Minkälainen konsertti tulee olemaan? Ja mitä teen siellä bäkkärillä?

Moiii <3 tässä nyt kunnollinen eka osa tätä tarinaa, toivottavasti tykkäätte :)Muistakaa kommentoida ja votettaa💗
~ Emmiwritezz